Takaisin selaukseen

Hutjakat häät Kuhmossa

Kainuun Sanomat 30.06.1969

Kohtaus kuhmolaisista Härkähäistä: Posti-Kusti (Antero Kokkonen, kesk.) on saapunut Mutkantaustan kylään ja rupattelee Alatalon isännän Juuson (Kauko Huusko) kanssa. Emäntä (Pirkko Piirainen) kuuntelee korva tarkkana. -- Lauantaina kantaesityksensä saanut Härkähäät on Kuhmon kesäteatterin mittavin saavutus.

Kuhmon kesäteatteri esitti lauantai-iltana tämän kesän ensi-illassaan kantaesityksenä kuhmolaisen opettajan Unto E. Heikuran kirjoittaman näytelmän Härkähäät. Toinen esitys oli sunnuntaina. Tämän Kuhmon kesäteatterin eittämättä kaikkien aikojen maittavimman esityksen on ohjannut Jussi Koivusilta. Ensi-illan jälkeen ohjaaja sytytti sikaarin: hän oli sen ansainnut.

Härkähäät on osittain tositapahtumiin perustuva kansankuvaus kolmessatoista kohtauksessa Kuhmosta. Sonniosuuskunnan varojen puute ajoi tiettävästi eräänä vuonna muutamat kyläläiset esittämään Vienankarjalaisia häitä taloutensa turvaamiseksi ja kun siinä sivussa tarjottiin kuhmolaista pontikkaa, näytti osuuskunnan talous tulevan turvatuksi. Mutta kuinka ollakkaan poliisikunta puuttui peliin...

Härkähäiden perusaihe, lähtökohta on kuuleman mukaan täyttä dokumenttia, mutta siitä on Heikura luonut täysin itsenäisen teoksen. Näytelmässä perustetaan sonniosuuskunta ja sille yritetään hankkia varoja näillä tyypillisesti kuhmolaisilla keinoilla (?). Opettaja Heikura on omien sanojensa mukaan pyrkinyt yleistämään tekstiä siten, että tapahtumapaikkana voisi olla mikä tahansa kylä Kuhmossa. Siinä hän on onnistunut. Vienankarjalaisten häiden osuus on alkuperäisessä tekstissä laaja, mutta sangen onnistuneesti ovat kuhmolaiset esittäjät typistäneet häiden osuuden minimiin. Näin pääsee kuhmolainen elämänmuoto esille -- tosin kärkevästi, mutta terävästi karrikoituna. Siihen kuuluvat Sonta-Siionit ja sonnit, herrat ja narrit, opettajat ja insinöörit. ``Köyhyyteen tottuneelle ainoastaan paljous merkitsee jotakin.''

Heikuran teksti on railakasta ja paikkapaikoin kaksimielistä. Näytelmässä on runsaasti kaksinpuheluja, jotka saattaisivat pitkästyttää, mutta Heikuran omalaatuinen huumori ja esitykseen löydetyt muutamat mainiot tyypit pelastavat. Heidän seurassaan viihtyy, vaikka eivät puhuisi mitään.

``Kuten tunnettua, aika Mutkantaustan kylässä on käsite, mitään sanomaton kellotaulu. Tänne tultuaan ei vieraspaikkakuntalainen huomaa ajan kulumista, hän tuntee itsensä vain hermostuneeksi.'' Näytelmän henki tulkitsee -- tietoisesti tai vahingossa -- koko ajan tätä kertojan mainitsemaa lausetta.

Esityksen ohjannut Jussi Koivusilta on onnistunut tehtävässään hyvin, jos ummistamme silmämme ja suljemme korvamme muutamilta ensi-illassa sattuneilta ylimääräisiltä taukokohdilta. Vienankarjalaisten häiden esitysluonne: se, että nyt todella on kysymys näytelmästä näytelmässä, olisi pitänyt kuitenkin tuoda korostetummin esille katsojalle. Nyt katsoja jäi väkisin mielessään kyselemään, että mitä tässä tapahtuu, että mihin tämä liittyy. Jotakin, näytelmät selvästi toisistaan erottavaa, olisi sietänyt keksiä.

Kokonaisuutena Härkähäät on myös epätasainen. Välillä on riehakasta menoa ja välillä lässähtämistä. Pontikkakohtauksissa sietäisi huutaa kovemmin ja riehua enemmän. Monien eri paikoissa tapahtuvien kohtausten sulattaminen on kuitenkin yleensä osuvaa työtä.

Näytelmän roolijako on osunut naulan kantaan. Luonnollisesti siellä oli ulkolukua, luonnollisesti siellä seisottiin paikallaan kuin konsanaan näyttämöllä, mutta siellä oli myös yllättävää luonnollisuutta, uskottavuutta, vakuuttavuutta, vieläpä sellaista, jota harvoin amatöörinäyttelijöissä tapaa. Siellä on ilmeisiä kykyjä.

Alatalon isäntänä pääroolin vei Kauko Huusko. En sano, että hän on näyttelijäkyky, mutta tähän osaan hän on kuin luotu. Hän on sellainen Juuso harvasanaisuudessaan, mietteliäisyydessään ja kuhmolaisuudessaan, että niitä saa tikun kanssa etsiä Kuhmostakin, eikä varmaan toista löydy.

Pirkko Piirainen edellisen vaimona säesti Huuskon esitystä, ehkä kuitenkin Alatalon isännän emännällä olisi saanut olla ikää vähän enemmän.

Mauno Kähkönen Ylitalon isäntänä oli polleaa poikaa ja rehvasteli kuin rooliinsa kuului.

Liisa Kärki hänen vaimonaan Marina suoriutui hyvin tehtävästään.

Irma Holopainen Ylitalon tyttärenä oli alussa kovin keinotekoinen, mutta luontevasti kävi näyttely kun ehti tottua pihalla käyskentelemään.

Antero Kokkonen postinkantaja Kustin osassa oli kerrassaan mainio.

Ja Onni Kärki Heinilän isäntänä pistämätön.

Aarne Sopanen vei opettajan roolinsa huolella ja löysi rooliinsa monia kärkeviä ja ironisia piirteitä vähällä vaivalla. Näyttämökokemus hänen kohdallaan kantaa jo hedelmää.

Tapio Ikäheimo vallesmannina lopetti juhlat hutjakasti.

Lisäksi oli mukana kylän muuta väkeä toistakymmentä. Ehkä tällä porukalla olisi saanut olla ikää enemmän. Mutta se kai on vika, joka korjautuu ajan kanssa.

Härkähäitä esitetään Kuhmossa pitkin kesää. Näytelmänä Härkähäät on aivan ilmeisesti saanut vaikutteita sekä Ryysyrannan Joosepista että Havukka-ahon ajattelijasta että Putkinotkosta; se on sekoitus näitä kaikkia, kuhmolaisittain. On tietenkin olemassa vaara, että näytelmän tekijä, opettaja Unto Heikura, ja näytelmän esittäjät, kuhmolaiset, leimataan rienaajiksi ja pilkkaajiksi. Se olisi hyvin kainuulaista. Härkähäät tulee ilmeisesti olemaan koe kuhmolaisille: siinä mitataan muun ohella heidän huumorintajunsa. Ihminen, joka osaa nauraa itselleen, on kai aika huumorintajuinen.

Eero Marttinen