Kylmää tuulta ja lämpimiä suosionosoituksia saivat osakseen kuhmolaisteatterin näyttelijät vastavierailullaan Nurmeksessa tiistai-iltana. Ikolan pihalla esitetty Tatu Pekkarisen kansankomedia Peräkylän Profeetta keräsi väkeä pihan täyteen, ja jäivätpä jotkut ilman istumapaikkojakin.
Lähtökohdat näytelmän esittämiselle näyttivät tiistaina kieltämättä ankeilta. Entisestään voimistunut tuuli ja alle kymmenen asteen lämpötila eivät kuitenkaan säikäyttäneet nurmeslaista yleisöä, sillä Ikolan pihalla laskettiin olleen noin 250 katsojaa Peräkylän Profeetan naimakauppoja seuraamassa. Kaukonäköisimmät olivat sentään hoksanneet ottaa mukaansa lämpimiä huopia, joita monet vähin vaattein varustautuneet varmasti illan mittaan kaihoisasti katselivat.
Kuhmolaisteatterin tulkinta Nurmeksen Näyttämökerhonkin esittämästä Peräkylän Profeetasta oli kerrassaan mainio. Hiukan lämmettyään yleisö tempautui mukaan näytelmän tapahtumiin niin voimakkaasti, että esityksen loppuvaiheessa lähes jokainen lausuttu vuorosana sai aplodit. Syystä kyllä, sillä niin antaumuksella näyttelijät omaksuivat roolihahmonsa pienimmätkin vivahteet.
Ansiokkainta osasuoritusta Peräkylän Profeetan esittäjien joukosta on vaikea ryhtyä hakemaan. Ehkä mieliinpainuvin ja vaikuttavin hahmo oli Kauko Huuskon Aaprami Hurumykkylä, joka varsin riemmukkaidenkin repliikkiensä ohella pystyi taidokkaasti kuvailemaan petetyn aviomiehen tunteita. Synkkä ja kuoreensa vetäytynyt Aaprami muuttui kuitenkin näytelmän loppua kohden sen ilopilleriksi saatuaan selville, ettei vaimo suinkaan ole häntä pettänyt. Profetointia tai ei, lökäpöksyjään kohotteleva Aaprami julisti olevansa nyt Hurumykkylän talossa se, joka määrää.
Ernesti Juntunen, kylän viisain ja rikkain talollinen, lahjakkaasti sivistyssanoja käyttelevä "yhteiskunnallinen hekemooni" oli Mauno Kähkösen esittämänä verraton. Varsin vahvaa näyttämötaidetta esitti myös Aaprami Hurumykkylän vaimo Karoliina, Aino Pulkkinen. Topakampaa ja sanavalmiimpaa talollisen emäntää tuskin löytyy.
Vaikka voimakkaasti puhaltanut tuuli nielikin silloin tällöin näyttelijöiden repliikit, jäi katsojille mielikuva hauskasti vietetystä illasta. Niinpä tämänkaltaista kulttuurivaihtoa toivoisi tehtävän useamminkin. Onhan vieraspaikkakuntalaisesta teatterista paitsi huvia yleisölle, myös oppia ja suuntaviivoja omalle näyttämökerholle.