Kuhmon kelon ensimmäinen juhannusjuhla veti alueelle 7000 hengen yleisön. Alueen monttuihin oli parkkeerattu 1500 autoa. Illan pääesiintyjä oli Tapio Rautavaara.%[Rautavaara makoili lammen lähellä, kuten muutkin. Kaikki sujui rauhallisesti.
Kuhmon Keloa sanottiin sen toiminnan alkuvuosina Pohjolan kauneimmaksi huvikeskukseksi. Huvikeskus valmistui kesällä 1965 vajaat kaksi vuotta Tönölän sillan valmistumisen jälkeen. Ensimmäiset juhannusjuhlansa Kelon huvikeskus järjesti kesällä 1966. Sää oli suotuisa ja yleisövirta oli valtava.
Paikallislehti Kuhmolainen uutisoi, että kesän 1966 juhannusjuhliin tuli 7000 vierasta. Tapahtuma ei ollut pelkästään nuorten vaan Kelo veti kaikenikäiset ihmiset paikalle. Kelon rakennuttaneen Sotainvalidien veljesliiton Kuhmon osaston kassaan virtasi mukavasti rahaa.
Juhannuksena 1966 kesäteatteri esitti Seitsemän veljestä. Juhanina hääri Aarne Sopanen ja näytelmän ohjasi Jussi Koivusilta. Kelon takana sijainneen kesäteatterin rinteille saapui 700 hengen yleisö.
Aapon roolissa näytellyt kuhmolainen Pentti Romppanen muisti, että veljeksillä oli näyttämöllä ainakin kaksi koiraa, kukko ja hevonen mukana. Eläimet olivat veljeksille rakkaita.
- Kerran yhden esityksen tauolla hevonen potkaisi yhtä veljeksistä polveen. Veimme näytöksen loppuun kuudella veljeksellä ja tuskin sitä poissaoloa yleisö edes huomasi.
Juhania esittänyt Aarne Sopanen, 78, asuu nykyisin Kuopiossa ja muistelee kesäteatterivuosia lämpimästi edelleen. Hän muistaa, että Kainuun Sanomien toimittaja teki lentolehtisiä ja kun joku lensi harjoitustunteja, lentäjä jakoi niitä pitäjien yläpuolella.\pentti{1}
- Se oli markkinoinnin osalta silloin menestys, toteaa Sopanen.
Kuopion kaupunginteatterin ohjaaja Lauri Vesanto toi näytelmään tanssiryhmän. Yksi tanssijoista meni suoraan kansallisoopperaan.
- Ohjaaja Vesanto oli pannut merkille näytelmän aitouden. Hän sanoi, ettei Kuopion kaupunginteatteri pystynyt parempaan.
Sopanen totesi, että kelon huvikeskus oli paikka, jossa oli otettu hyvin huomioon kesäteatterin paikka.
- Kokosimme sinne vuosien mittaan aikamoisen määrän yleisöä.
Seitsemän veljestä oli ilmeinen menestys kesäteatterissa. Sitä esitettiin kolmena vuotena peräkkäin pienin esiintyjämuutoksin. [Ymmärtääkseni vain vuosina 1966 ja 1968?] Näytelmän näkivät tuhannet katsojat. Mukana olleet muistavat varmaankin yhteenoton toukolaisten kanssa ja ohikulkevan mustalaisjoukon. Näytelmä päättyi Impivaarasta paluuseen ja sovinnon juhlaan.
- Kuhmolainen kulttuuriyleisö ei ymmärtänyt hittoakaan meidän Seitsemän veljeksen tasosta. Sitten kun valtakunnan lehdet alkoivat kirjoittamaan ja kehumaan, niin ihmiset toivat vieraitaan kesäteatteriin. Kesäteatterista oli juttu kuvalehdessäkin. [Mikä kuvalehti?]
- Tuohon aikaan 1960-luvulla monessa kesäteatterinäytelmässä tyttönen meni aidan taakse pienelle pissille. Kuhmosta lähdettiin siitä, ettei tuollaista naistärppiä käytetä esityksessä hyväksi, tilittää Sopanen.
Tervahaudan sytytti Kuhmon suurjuhannuksena Harakkavaaran Kalle, Kalle Heikkinen. Tervahaudasta laskettiin toisen juhannuspäivän aamuun mennessä seitsemän tynnyrillistä tervaa. Sysiä koottiin sata säkkiä. Metsäteknikko Unto Huusko esitteli yleisölle vanhoja tervanpolttotapoja.
Tervahaudalla esiintyi illan pääesiintyjä Tapio Rautavaara. Rautavaara lauloi muun muassa Miilulaulun. Juhannuspäivänä Tapio Rautavaara, Aarne Sopanen ja muitakin miehiä meni kosken laskuun Lentuankoskelle.
- Rautavaara ei millään meinannut lähteä koskenlaskuveneeseen. Sanoin hänelle, että rohkeita tässä pitää olla meidänkin ja menimme veneeseen. Seuraavana päivänä Rautavaara oli radiossa ja kertoi, kuinka hän kastui koskiveneessä.
Lentuankoski oli 1960-luvun puolivälissä tunnettu käyntipaikka ja matkailijoita kiinnostava nähtävyys näinä vuosina. Suomalaisten automatkailu kotimaan sorateillä oli nousuvaiheessa.
Kelon juhannuksen kävijämäärät olivat 5000 vieraan luokkaa vielä seuraavillakin kerroilla. Juhannuksena 1969 kävijämääräksi laskettiin 5500. Kuhmolaisen kesätoimittajana työskenteli tuolloin Hannu Ylilehto, joka työskentelee nyt Opetushallituksessa erityisasiantuntijana.\pentti{3}
- Tuona kesänä oli muodissa valkoiset housut ja kaulahuivi, nauraa Ylilehto.
Kesäteatterissa esitettiin vauhdikas Härkähäät, jonka käsikirjoitus oli Unto Heikuran. Senkin ohjasi Jussi Koivusilta.
Edellisenä vuonna Kuhmon kesäteatteri oli vielä Kainuun ainoa toimiva kesäteatteri.
Tuon ajan kesätoimittajan juttukeikkoihin näytti kuuluvan leirintäalueella käynti.
- Siellä oli paljon turisteja, paljon ulkomaalaisia, varsinkin saksalaisia turisteja, muistelee Ylilehto.
- Liikuin keikkamatkoillani mopedilla, pappamallin Tunturilla. Lippa oli niskassa ja hiukset hulmusivat. Mieleen on jäänyt yöhallaiset laaksot. Ajoin sitten yömyöhällä kotiin, jos en mennyt kaveriporukan luokse juhannusjuhlille.
Juhannuksena kului makkaraa tuolloinkin. Nuotiolla paistettiin lenkin pätkiä. [Kuhmo-historiavideossa on hyvä kuva lenkinpätkistä.]
Hannu Ylilehto muistaa aiheeseen liittyvän mainostaulun Kuhmon matkahuollon seinältä 1960-luvulta. Siinä luki: Teuraat teiltä - maukkaat ja ravitsevat makkarat meiltä. Alla oli teksti Lihakunta Kuopio.
Kuvan henkilöistä on Kuhmon museon tiedossa vain osa. Jos tunnistat useita, käy museolla tai soita museolle numeroon 08-61555395, sähköposti museo@kuhmo.fi
Antero Komulainen