Kuhmon kesäteatterin Vetelys-näytelmä ei ole suinkaan vetelää vesivelliä, vaan tanakkaa teatteria. Ohjaaja Pertti Hakala Oulun Kaupunginteatterista on saanut kuhmolaisineen esityksen pysytetyksi hyvin koossa ja ottanut mukaan farssimaisia aineksia, vaikka Vetelys ei varsinainen farssi olekaan.
''Harvinaista, että näyttelijät venyvät parhaisiin suorituksiin ensi-illassa. Tavallisesti hioutuminen tapahtuu näytelmän vanhetessa'', kiitti joukkoaan Pertti Hakala. ''Tuollaiselle yleisölle on niin helppo näytellä'', sanoivat puolestaan näyttelijät.
Virolaisen Hugo Raudseppin tekstiin pohjautuva nelinäytöksinen komedia Vetelys on julkaistu vuonna 1932. Näytelmää on Kuhmossa esitetty aiemminkin, sillä vuonna 1956 Vetelys käväisi Tuupalan Myllypirtillä. Nyt esityspaikkana on Multikankaan kesäteatteri, joka sijaitsee kuuden kilometrin päässä kirkolta niin sanotun vanhan Kajaanin tien varressa.
Multikangas on kesäteatterin paikaksi mainio. Näkyvyys ja kuuluvuus ovat hyvät, eikä ohjaajan arvelema liikenteen melukaan Vetelystä häirinnyt. Kuumasti porottanut aurinko pani näyttelijät siristelemään silmiään, mutta yleisöllä oli mukavan lämmin. Ja parempi tietysti on pieni auringosta johtuva kiusakin kuin vesisade.
Vetelyksen tapahtumapaikkana on Perämäen talon piha ja pihapiiriksi näyttämön oli lavastanut Kauko Huusko.
Perämäen Kustaa parka. Hänen laiska mukava elämänsä menee kerralla sekaisin, kun Taneli, Ristimäen isäntä ja kirkkoväärti (Kauko Huusko) tulee ilmoittamaan, että Kustaa (Pentti Lampinen) saa perinnöksi 300 ruplaa. Mutta, mutta. Kustaa-vetelyksen pitäisi ottaa akka ja hommata lapsikin. Tämä viimeksi mainittu tuntuukin Kustaasta kaikkein työläimmältä.
Eipä hätää, sillä Perämäessä on renkinä Jooseppi (Veikko Huotari), jolta keinot eivät ensi hätään lopu. Näyttää jo välillä siltä, että Ristimäen Tanelin Tiiu-tytär (Seija Piirainen) ei saakaan Kustaata.
Huolestumisen hien sai kuitenkin pyyhkäistä pois, sillä toisensa saavat niin Kustaa ja Tiiu kuin Jooseppi ja Maalikin (Elina Pääkkönen). Helpotuksesta huokaisi myös Perämäen Mari-emäntä (Leena Nuortila).
Raudseppin tekstissä aivan vilisee herkullisia ilmauksia. Esimerkiksi Kustaa oli kasvatettu jumalanviljalla ja kalliilla puotisuolalla. Tai nukkuminenkin tapahtuu Jumalan kunniaksi, kunhan se tapahtuu kirkossa.
Mutta vuorosanat eivät riitä, jos näyttelijät vain puhua pölöttävät, vaikka kuuluvastikin. Joissakin näytelmissä tällaista ''roolityötä'' tapahtuu, mutta ei Vetelyksessä. Ohjaaja on vaatinut näyttelijöitä paneutumaan pikkupiirtoa myöten ilmeisiin ja eleisiin ja sitä kautta on näytelmään saatu viimeistellyn maku.
Aina silloin tällöin esille pilkahtaa farssimaisia piirteitä. Kuhnailevan Kustaan ja Tiiun ensisuudelma ja Kustaan työinto sen seurauksena irrotti yleisöstä selkäkeikkanaurun, mutta kohtaus ei kuitenkaan mene yli, vaan pysyy koko ajan käsissä.
Kustaa-vetelyksen raskaan osan veti Pentti Lampinen. Hänen kehityksensä patalaiskasta pojanvötkäleestä ravakaksi tytönkin syliinsä tarpeen tullen sieppaavaksi mieheksi tapahtuu johdonmukaisesti.
Pentti Lampisen ohella kuhmolaisteatterin kantavia voimia on Kauko Huusko. Vielä juhannuksen aikaan harjoituksissa Huuskon Tanelissa oli aimo annos Tukkijoen Tolaria. Mutta Kauko lienee saanut Tolarinsa hukutetuksi, ottiatuota, tukkijokeen.
Luihu, mutta lopussa miehistyvä renki Jooseppi oli Veikko Huotarin tasokasta työtä. Vain muutamissa vauhdikkaimmissa kohtauksissa ääni katosi hieman. Myös Jooseppia tukeva paimenpoika Eedo (Matti Tervo) sanaili yksitotisen jouhevasti emännälleen.
Naisväki Mari, Maali ja Tiiu olivat miehiä hieman vähemmän näyttämöllä. Siunuusteleva ja poikaansa puolustava Mari saa Leena Nuortilalta reippaan tulkinnan. Tiiu, Seija Piirainen, on hiljainen, mutta niinhän ne kunnolliset talontyttäret olivat ja ovat vieläkin. Sama koskee Elina Pääkkösen Maalia, vaan käyhän se noinkin.
Lähes täysi katsomoo sai todeta yksimielisesti. Kuhmon Vetelys on kiva kaveri.
Seppo Kämäräinen