Kuhmolaisteatterin 20. esityksessä Multikankaan kesäteatterissa räiskyi raikas karjalaisuus ja tunteiden palo. Ohjelmistossa pyörii Reino Helismaan kirjoittama laulunäytelmä Ruoska ja rakkaus, jonka laulujen sävellys on Toivo Kärjen. Nämä kaksi nimeä pystyvät jo sinänsä takaamaan suurten joukkojen suosion.
Laulujen ja tanssien sekä karjalaisten ihmisten tulkinta on Kuhmolaisteatterille täysin uusi haaste: Onnistuminen testataan lopullisesti elokuussa ryhmän vieraillessa Bomba-talossa Nurmeksessa.
Satu Niirasen ohjaamassa esityksessä oli tiettyä raikkautta ja tyylikkyyttä näyttämökuvassa. Samoin suurin osa lauluista soi puhtaasti -- jos haluaa olla kiltti; sanojen epäselvyyden voisi panna vaikka kaiuttimien viaksi, joita ei ole ulkoilmatilaan kovin helppo asentaa luontevasti.
Vaan kuinka kävikään tanssien? Siinä missä useat vanhat tutut esiintyjät olivat päässeet aika pitkälti omista maneereistaan ilmaisussaan ja sisäistäneet karjalaisuuden luonnetta tulkitsemissaan ihmisissä, pohja putosi tanssien kohdalla. Jalat laahustivat maata, tanssien kuviot olivat kovin kankeita ja teennäisiä.
Kuhmossa ei käyty katsojien kimppuun, kuten Suomenlinnan kesäteatteriesityksessä kuulemma on käynyt, mutta vouti Toivo Mikkola tuli pieksetyksi niin perusteellisesti, että pelotti katsella, kuinka käy Kuhmon kulttuurisihteeriparan. Vouti itse antoi ruoskansa viuhua hallitsemassaan kylässä. Tiettyä rämäpäisyyttä suomalaiseen kesäteatteriin on perinteisesti aina jostain kumman syystä kuulunut ja sitä on tietoisesti viljelty. Kuhmossa pysyttiin hyvän maun rajoissa: pitkät perinteet omaava harrastajateatteri ei sorru enää mauttomuuksiin.
Kuhmon esityksessä oli useita vakuuttavia roolisuorituksia. Seija Piiraisen leiskuva realistisen karjalaiseukon tulkinta, Veikko Huotarin oikeudenmukaisuutta etsivä, rehellisyydessään aito, suuttuessaan tulinen Jyrki, keikaroiva, vallan sumentama vouti Toivo Mikkola yltävät täysin ammattilaissuorituksiin. Esitys särähtää paikoin juuri siksi, että suurin osa esiintyjistä ei yllä läheskään samalle tasolle.
Kuhmolaisteatteri odottaa elokuiselta Bomba-matkalta Nurmekseen paljon. Nurmeksen kesäteatterissahan on näet esitetty ensimmäinen Mikko Samulisen karjalaismurteella kirjoittama ja Paavo Liskin ohjaama Maaton kansa, joka on herättänyt suurta huomiota. Kuhmolaisesityksen karjalaisaitous testataan sillä samalla maaperällä.
Ansioineen, puutteineen Kuhmolaisteatterin suosio on vakiintunut. Kuhmolaiskatsoja odottaa kesän esityksiä ja nauttii niistä sankoin joukoin. Ehkä kesäteatterin ei pidäkään olla täydellistä teatterityötä, tärkeintä on, että se tunnetaan omaksi. Hyttyset ja niskaan ropsahtelevat vesipisaratkaan eivät haittaa harrastajakatsojaa.
Eeva Naavasalo