Viimeinen täysi viikko Bomban juhlaviikoista on parhaillaan menossa. Lauantaina esiintyy Karelia-yhtye, jolla on kaksi konserttia, joista toinen on tarkoitettu lapsille ja koko perheelle. Solisteina tässä konsertissa ovat Liisa Lääveri ja Riinamaria Paakkunainen. Juhlaviikkojen viimeinen teatteriesitys on Kuhmolaisteatterin esittämä Ruoska ja Rakkaus, jonka on kirjoittanut Reino Helismaa.
Viikonlopulla esiintyvä Karelia-yhtye perustettiin jo vuonna 1970, mutta toimittuaan pari vuotta folk-rockin piirissä yhtye hajosi. Alkuperäisen Karelian toinen perustaja Paroni Paakkunainen on nyt koonnut uuden ja entistä ehomman yhtyeen.
Aikaisemmasta folk-rockista on siirrytty lähemmäksi suomalaista kansanmusiikkia ja sovitukset noudattavat modernia akustista linjaa.
Uudessa Kareliassa on pääpaino suomalaisilla kansansoittimilla kanteleella ja tuohihuilulla. Syntetisoijat ja clavinetti laajentavat soitinvalikoimaa luonnollisella tavalla.
Vanhaan suomalaiseen runonlaulu- ja soittoperinteeseen pohjautuen on Karelia herättänyt henkiin supisuomalaisen improvisoinnin eli mielijohteesta soittamisen.
Karjalaisaiheisen laulunäytelmän Ruoska ja Rakkaus tapahtumat sijoittuvat Karjalaan 1800-luvulle, jolloin vallitsi vielä maaorjuus. Dramaattisten tapahtumien ohella esitys tarjoaa runsain mitoin rakkautta, laulua ja tansseja.
Aikoinaan näytelmästä kehkeytyi jonkinasteinen kulttuuriskandaali, koska Reino Helismaa kirjoitti näytelmän salanimellä ja sai joiltakin kriitikoilta loistavat arvostelut. Kun sitten vuoden kuluttua saatiin selville, että salanimen taakse kätkeytyivät ''rillumarei-kulttuurin edustaja'' Reino (Repe) Helismaa ja Toivo (Topi) Kärki, oli tuloksena pienoinen kulttuuriskandaali. Näytelmän tilanneet teatterit peruivat kyseessäolevan esityksen ohjelmistostaan.
Olisi kai sopimatonta, jos valtionapua nauttiva taidelaitos esittäisi Rovaniemen markkinoiden tekijöiden näytelmän.
Ajat ovat muuttuneet, tänä päivänä Repe ja Topi ovat arvostetuimpia suomalaisen viihteen suurmiehiä. Ruoskan ja Rakkauden sävelet raikuvat edelleenkin suomalaisissa kesäteattereissa 1950-luvun skandaalista huolimatta.