Kuhmolaisteatterin esitys Ruoska ja Rakkaus vieraili Bomban juhlaviikoilla Nurmeksessa.
Karjalaisaiheinen Ruoska ja Rakkaus oli omalla maaperällään Bomballa, joskin MM-kisat verottivat katsojamääriä.
Näytelmän ohjannut Satu Niiranen oli kanssani yhtä mieltä siitä, että Ruoskassa ja Rakkaudessa on muutamia loistavia roolisuorituksia, vaikkakin Sadun mielestä paikkojen hakeminen uudella esityspaikalla hieman sotki näyttelijöitä.
- Soitto kaikaa, laulu raikaa - haihtui huolen häivät. Kanssa armaan tanssin varmaan kaikki juhlapäivät...
Siinä ne taas olivat kesäteatterilaiset Ruoskassa ja Rakkaudessa, tällä kertaa näytelmän omilla juurilla, Pohjois-Karjalassa Bomballa, Bomban juhlaviikoilla.
Siinä hypisteli käsiään Simana, kujeili Maalina, itki tuskaansa Manra, piikitteli Okahvie, uhosi Jyrki, heilutteli ruoskaansa Waslei Timojeijeff, siinä kompuroi Lippo Ahapoinen, kietoi silkkejään Ontrei, häkelteli Besborodko, turjotti Sergei Leontij ja kylän väki tanssi ja lauloi.
''Pois häipyivät onnekkaat päivät, kera kukkien lakastuvain. Pois riemu ja nauru jo jäivät - suru yksin jäi jäljelle vain...'' lauloi Maura, Eija Kyllönen.
Bomballakin Eija onnistui roolissaan, vaikka olikin ''vieralla maalla''. Yhtä riipaisevan itkettävä, yhtä lapsekkaan onnellinen ja yhtä vapautunut kuin ''Koti-Multikankaalla''.
- Älä sure tyttö. Kahden viikon kuluttua vietetään häitä, sanoo Vouti ja tarkoittaa, että hän aikoo viettää ensimmäisen yön Lipon morsiamen Mauran kanssa.
Toivo Mikkola oli Voudin roolissa niin uskottava ja sadistinen, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi hänen aikeensa.
Voudin, Simanan viinoista saama hiprakka ei vain Bomballa ollut niin vinksautteleva kuin kotiyleisön edessä.
Jos on maailma täynnä herrain hännänkannattajia, niin Simanaa esittänyt Kauko Huusko ainakin onnistui näyttämään millaisia he ovat.
Ainaisella myötipanemisellaan ja käsiensä hypistelyllä ja puolikumarassa kulkemisella hän menetti ainakin Okahvien kunnioituksen.
Maalinaa esittänyt Leena Nuortila teki hyvää työtä roolissaan, samoin Veikko Huotari Jyrkinä, Leevi Kivioja Ontreina ja Seija Piirainen Okahviena.
Unohtaa ei toki sovi tulevaa näyttelijäpolvea kyläläisinä - Antti Piiraista, Ira ja Irina Nuortilaa, Anna Virnestä ja ketä kaikkia näitä söpöläisiä olikaan.
Vaikka katsomosta kuului esityksen alussa, että mahtaakohan kuhmolaisilta luontua karjalan kieli, niin Kaija Solkkosen väliajan kuulutus sai katsomossa olleen vaimoihmisen huokaamaan ''Ihan puhu ko Karjalas''.
Ruoska ja Rakkaus on paras tähänastisista Kuhmolaisteatterin esityksistä. Olkoonkin, että se on perinteinen kesäteatterinäytelmä ja olkoonkin, että sen juoni on tavanomainen. Kuhmolaiset onnistuivat koko esityksen ajan pitämään ohjat käsissään ja mitään sanomatonta vaihetta ei ollut. Tästä lankeaa kiitos tietenkin Satu Niiraselle, näytelmän ansiokkaalle ohjaajalle.
Väliajalla istuivat näyttämön takana Ira, Irina ja Anne.
- Ihan mukava täällä on esittää. Kyllä se tietysti alussa hieman jännitti, mutta nythän tuo on ihan mukava, tuumasivat tytöt hymysuin.
Antti Piirainen on jo tuttu koululaisnäytelmistä.
- Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen mukana kesäteatterissa. Ihan on ollut mukavaa. Bomballa tietysti näyttämö on hieman toisenlainen ja se vaatii totuttelua.
Katsomosta tavoitin Liisa Nevalaisen.
- Aika hyvä tämä kuhmolaisten näytelmä. Olen katsonut täällä tämän Maaton kansa, hyvä sekin oli.
- Tässä kuhmolaisten esityksessä on muutamia todella hyviä roolisuorituksia, sanoi Arvo Kortelainen Porokylästä.
Leena Sirviö