Kun ajan henki oli ruvennut paikkakuntamme kehittyneimpiä henkilöitä ikäänkuin käskevästi vaatimaan johonkin toimeen, sen kaiken kolottavan yksitoikkoisuuden poistamiseksi joka paikkakunnalla vallitsi, niin katsottiin olevan syytä perustaa nuorisoseura ja kun on yleensä tunnustettava, että ei mikään muu voi taistella nykyaikaisen ristiriitaisen elämän yläpuolella, niin kaikkia kansaluokkia yhteensitovana ja valistavana, kun nuorisoseura, jos vaan sitä eivät ole määräämässä itsekkäät luonteet, jotka aina tahtovat olla yksin hyviä ja oikeassa. Niinpä perustettiinkin nuorisoseura, jonka säännöt tulivat vahvistetuiksi 24. toukokuuta 1907.
Kun nyt tämä nuori ja paikkakunnalle aivan tuntematoin uutisasukas oli tullut, vaikkakin, omaa syntyperää, ja vieläpä perin suomalaista kulttuuriakin, niin kohtasivat tietysti vaikeudet samalla. Mutta missä ei vaikeuksia siellä ei myöskään voitettavaa. Lähemmin vastustajien yksityisseikkoihin kajoamatta, olkoon tässä vaan sivumennen sanottu että \lainaus{siveellisyys} ja \lainaus{kristillissiveellisyys} löivät vasaransa vastakkain, mikä ei kumminkaan saanut aikaan sen enempää mullistusta, kun että herättää rauhallisessa ihmisessä ajatuksen: Kukahan on se, tässä matoisessa maailmassa, joka on oikeassa.
Mutta vuoden toimittuaan tahtoi seura vähän levähtää, varmaankin suurinna syynä toimihenkilöitten puute, josta sitten johtuu jäsenienkin puute. Ennen lepoaan on kumminkin seura toiminut siksi tarmokkaasti, että on saanut jonkunmoisen omaisuuden, niin että nyt, kun seura vuonna 1909 tammikuussa alkoi taas uusilla voimilla toimintansa, niin oli paljon helpompi alkaa, kun oli paljon valmista. Vaan nytpä uhkasikin uusi voima tehdä uudet urotyöt. Jo viime keväänä päätettiin oman talon saanti varmaksi ja sitä varten on ostettu eräs rakennus ja myöskin laudat sahattu. Ei saata ollenkaan sanoa että nytkään ei olisi vastuksia ollut. Jo viimme vuodella oli seuran vaikea saada huoneita millään hinnalla, johon voisi päätään kallistaa. Kun seura sitten viimme kevännä pani toimeen yleiset iltamat, niin täytyi ne pitää erään hyväsydämisen seuran jäsenen tuvassa; pyydettiin kyllä kansakouluakin, jossa, niinkuin jokainen ymmärtää, olisi ollut paljon väljempi viettää iltamat, vaan se oli liian monipuolisten esteiden takana, niin että täytyi vaan ihmetellä, sillä muualla on aivan tavallista että nuorisoseura saa iltamat kansakoululla pitää. Mutta kaikista pikku vastuksista huolimatta on seuramme pyrkinyt vaan kohti sen tarkoitusperää. On pidetty kilpahiihtojakin, viimme kevännä 18. huhtikuuta seppelöitiin ensi kertaa elämässään omalla paikkakunnallaan urheilusta Kuhmon nuorukaisia ja kokonaista 15 henkilöä saivat voiton merkin rintaansa, joka myöskin oli toivottua tänä kevännä ja opittuun tapaan niin tehtiinkin. Nyt on seurallamme taas yksi suuri puuha takanaan, ja se on arpajaisten toimeen paneminen ensi kesän aikana. Viimme kesänä oli aikomus ne panna toimeen, vaan kesän lemmettäret antoivat päihdyttävän juoman toimihenkilöille, niin että lupa-aika meni ohi. Nyt koetamme pitää varamme, ettei enää sama uudistuisi.
Tämän vuoden aikana on muuten annettu nuorisoseuran kärsiä oman perheensä keskuudessa paljon surkuteltavaa. Jotkut seuramme miehiset jäsenet ovat ruvenneet kannattamaan eräitä \lainaus{viina saksoja} ostamalla ja juomalla niiltä viinaa. Tuo surkuteltava seikka nimittäin on saanut Kuhmon kirkolla käydä aivan rahassa eteenpäin, kun mikäkin valtion laitos. On myyty väkijuomia aivan tavallisesti, melkein joka sunnuntai on humalaisia reuhannut ympäri kirkonkylän taloja ja milloin on nuorisoseuran perheiltamat ollut, niin jotkut sen jäsenet ovat uskaltaneet tulla humalassa sinne. Kun johtokunta lupasi antaa eroituksen uhalla muistutuksia, niin jotkut erosivat pois seurasta, uhaten lopettaa koko seuran toiminnan, mutta vääryydellä on lyhyet jälet, sanotaan. Ja niin se onkin. Ne jäsenet, jotka erosivat noiden juopuneiden yllytyksestä, ovat jo tulleet seuraan jäseniksi uudelleen ja ne pahimmat saavatkin olla erossa. Muuten olisi koko nuorisoseuran velvollisuus ruveta kaikin voimin taistelemaan noita viinanmyyjiä vastaan ja näyttää että onko todella asiat niin pitkällen jo mennyt ettei mikään voima pysty niitä kukistamaan.
Niin paljon on seurallamme vastuksia ja tehtäviä ollut ja on edelleenkin voitettavanaan. Sillä työ, joka nuorisoseuralle kuuluu, on useammalle sen jäsenellekin tuntematon. Ja henkisestä eteenpäin menemisestä olkoon tässä vielä sivumennen sanottu, että se on ollut huonoa ja pysyy myöskin semmoisena niinkauan, kunnes seura p ääsee kaiken puolin vakaantuneempaan asemaan, saa \lainaus{oman tuvan ja oman luvan}. Sentähden pyrkiköönkin jokainten jäsen omasta kohdastaan siihen päämäärään, että kykenee jotakin vakavaa omasta kohdastaan päättämään eikä aina ole personatoin tusina ihminen, jolla ei ole enempää mitään -- ja jokainen muistakoon: \lainaus{että auttaos itseäs, niin herrakin auttajas on}. Y.