Näin tulee ehdottomasti huudahtaneeksi katsellessa ja ajatellessa täkäläisen nuorisoseuran oman talon hanketta.
Viime kesänä muistaakseni oli tässä lehdessä kirjoitus samasta asiasta ja sillä seurauksella, että nuorisoseura todellakin heräsi toimintaan koko kesäisestä unestaan, jopa saatiin niinkin paljon aikaan, että seuran talon hirret liikahtivat jonkun matkaa paikasta toiseen. Mutta, kaikesta päättäen, näyttävät ne jäävän nyt sille paikalleen rauhallista talviuntansa lepäämään.
Olen kuullut, että varoja talon rakentamiseen noista valmiista hirsistä, tarvittaisiin tuosta puolentoistatuhannen paikkeille. Tiedän myös, puhuttuani Kuhmoniemen Säästöpankin herra esimiehen kanssa, että sanotusta pankista mielellään lainattaisiin kyseessä oleva summa, jos, kuten luonnollista, riittävät takuut saadaan.
Mutta miksi ei sitten takuita noin pienelle summalle ja noin hyvään tarkoitukseen saada? Minä tiedän, että päteviä takaajia kyllä on. Puuttuuko sitten asian ymmärrystä vai ollaanko niin surkeita materialisteja, ettei tahdota auttaa mitään edistyspyrinnöitä. Vai onko niin -- sitäkin olen kuullut -- ettei ketään ole edes pyydetty takaajaksi? En tahdo moittia ketään asianomaista, mutta ilmoinen ihme se nyt vaan on, että seuran hirret vetelehtivät vuosikausia mätänemässä, kun ne varmasti voitaisiin taloksi tehdä, jos vähänkin olisi hyvää tahtoa ja asian ymmärrystä.
Ja niin kipeästi kuin taloa tarvittaisiin! Nuorisoseura, ja Palokunta eivät kykene mitään kunnollista aikaan saamaan ennen kuin on katto pään päällä.
Esitän siis, eikö voisi olla mahdollista, että nuorisoseura ja palokunta yhteisvoimin ryhtyisi taloa rakentamaan! Onko yksimielisyys voimaa, ja onko monessa paikassa edistysseurat yhdessä taloja rakentaneet.
Innostusta siis ja hyvää tahtoa vähän enemmän, hyvät kuhmolaiset!
F--i