Kuhmoniemen kirkonkylän nuorisoseuralaiset panivat toimeen rekiretken tapaninpäivän iltana Siikalahden palolle, jonne on matkaa 11 kilometriä. Matkalle lähtijöiden oli sopimus kokoontua Nuorisoseuran talolle kello 3 aikaan. Pitkästä matkasta huolimatta oli moni kylällä koko aamupäivän innokkaassa lähtöpuuhassa. Ja kun lähtöhetki löi, alkoi kuulua rekien rotina ja helyjen loilottelu, sillä kuhmolainen on huvitettu paljoista helyistä. Niin lähti sitten matkalle 12 hevoskuntainen joukko ja kuulemma matkan varrelta piti tulla vielä lisää.
Noin kolme kilometriä kulettuamme, tapasi meidät porosankarit, joista en saanut varmaa selvyyttä, ketä nuo olivat ja kuinka monta niitä oli, sillä se oli yksi silmän räpäys, kun huomasin, että meidän hevonen säikähdyksestä kurahti ravin toiselle puolelle metsään -- ja kuski hätääntyneenä riensi hevosensa turpaan asettaakseen sitä, päästäen karkeita ääniä poromiesten varomattomasta ajosta. Kuitenkin pulasta ehjin luin selviydyttiin ja tyytyväisiä oltiin, kun ei muillekaan pahempia seurauksia tapahtunut.
Tuo ajettava tie oli hauska metsäinen matka, joka monesta lienee tuntunut hyvinkin runolliselta. -- Väliin virisi ilmoille sävel: \lainaus{Kuulkaamme korpeimme kuiskintaa}.
Onnellisesti pääsimme matkamme päähän, jossa talon vanha harmaahapsinen vanhus oli vieraita vastaanottamassa, tuumien ettei hän näin suurta joukkuetta osannut toivoakaan; ja emäntäväki kilvan ryhtyi toimittamaan kupin kuumaa kahvia huviretkeilijöille.
Ilta kului sitten talon suuressa pirtissä leikkien ja hauskojen matkaseikkailujen selvittelyissä. Niistä kävi ilmi, että etenkin poromiesten kulku on alinomaista seikkailua, sillä poro viepi isäntänsä kiekuroiden milloin mihinkin tien haaraan.
Oltuamme talossa noin kolmisen tuntia ystävällisen talon väen parissa, lähdettiin hilpein mielin paluumatkalle. Nyt eivät enää poromiehet olleet hevosmiesten haittana, sillä sen niitä näki, kun ne hyppäsivät pulkkuonsa ja läksivät täyttä laukkaa kiitämään kohti Multikankaan hauskoja harjanteita. Hevosjoukkue ajoi jälestä rauhallista kulkuaan kuuluen rekilöistä tyytyväisyyden sipinää. Näin kului matka hauskasti alusta loppuun saakka, josta lienee monen mieleen jäänyt hauskat muistot.
Mukana ollut