Kuva kirkonkylän ala-asteen itsenäisyyspäivän juhlasta.
Toinen kuva kirkonkylän ala-asteen itsenäisyyspäivän juhlasta.
Soihtukulkue.
Itsenäisyyspäivän juhlien huipentumana vietettiin Kuhmossa kansalaisjuhlaa kirkonkylän ala-asteen suojissa. Juhlaan saapuneet yli viisisataa henkeä toivotti tervetulleiksi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pekka Lehtomäki. Hän luotsasi juhlaväen itsenäisyyspäivän tunnelmiin ulkopolitiikan Paasikiven-Kekkosen linjan kautta todeten myös sen kehityksen, josta Suomen kansalaiset ovat pääseet osallisiksi itsenäisyytemme aikana ja erityisesti viime vuosikymmeninä. Lehtomäki esitti myös kysymyksen; tunnemmeko, että itsenäisyys on meidän yhteinen asiamme. Jos sen tänään aistimme, olemme paljon saavuttaneet. Juhlaesitelmän kansalaisjuhlassa piti kapteeni Hannes Kotanen. Tilaisuuden parhaaseen antiin kuului kulttuurisihteeri Toivo Mikkolan ohjaama Kuhmon lapsiteatterin esittämä kuvaelma Sukupolvien saatto. Esitys antoi kuvan kansamme vaiheista ensimmäisen ristiretken ajoista nykypäivään. Ennen kaikkea lasten esitys antoi kuitenkin itse kullekin mukana olleelle pohtimisen aihetta syistä siihen, että kansamme on osoittanut pystyvänsä jakamaan vaikeudet, mutta ei pysty jakamaan hyvinvointia.
Kansalaisjuhlan aloitti Anna-Liisa Pikkaraisen pienoisesitys. Yläasteen oppilaskuoro esiintyi opettaja Mauri Kuulan johdolla. Juhlassa esiintynyttä Kuhmon Puhallinorkesteria johti opettaja Unto Tähkävuori ja ala-asteen oppilasryhmä esiintyi opettaja Tyyne Rantosen ohjaamana. Lausuntaa esitti kulttuurisihteeri Toivo Mikkola ja Paloniemen tanhuajat esiintyivät Maire Lehtisen ohjaamana.
Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet alkoivat Kuhmon kirkossa pidetyllä juhlajumalanpalveluksella, jossa saarnasi pastori Kari Nikulainen. Jumalanpalveluksen jälkeen laskivat kirkkopuiston muistomerkin juurelle kotiseudun seppeleen Hanna Väisänen ja Rauha Karppinen. Eri kansalaisjärjestöjen seppeleen laskivat Matti Pulkkinen ja Pauli Markkanen. [hieman puuttuu]
Partisaanien uhrien muistomerkille veivät kukkaistervehdyksen Hilja Markkanen ja Tyyne Määttä. Sankarihaudoilla pidetyn tilaisuuden yhteydessä toivat muistoristin juurelle kotiseudun seppeleen Hanna Kyllönen ja Milka Pulkkinen, kansalaisjärjestöjen seppeleen laskivat Pentti Haikonen ja Eino Komulainen, sekä rajakomppanian seppeleen kapteeni Tuomo Karvonen, rajaylivääpeli Veikko Haverinen ja ylirajajääkäri Paavo Palonen.
Illan hämärryttyä lähti nuorison muodostama soihtukulkue sankarihaudoille. Tässä tilaisuudessa laulettiin yhdessä laulu ''Maa on niin kaunis''. Kulttuurisihteeri Toivo Mikkola esitti lausuntaa. Sankarihaudoilta soihtukulkue palasi kirkon pihamaalle. Samaan aikaan, kun tuhannet kynttilät syttyivät kuhmolaiskotien ikkunoille juhlistamaan itsenäisyyspäivää, kulki kansaa suurin joukoin kohti kirkossa järjestettyä iltakirkkoa.
Tänä maamme itsenäisyyden juhlapäivänä olemme kokoontuneet osoittamaan kunnioitustamme heille, jotka sankareina ovat kaatuneet taistelussa isänmaan puolesta. Voidaan kysyä, miksi yhä uudelleen haluamme muistuttaa mieliin sen, että itsenäisyydellämme on ollut raskas hintansa. Tälle paikallehan ei voi tulla puhumaan vain kehityksestä, edistyksestä ja valoisasta tulevaisuudesta, totesi lehtori Tuulikki Karjalainen puhuessaan sankarihautojen äärellä Suomen Itsenäisyyden 60-vuotispäivänä. Tällä paikalla ei vain punnita valtiomiessieluja eikä vertailla järjestelmiä. Täällä muistetaan, ja täällä täytyy muistuttaa yhä uudelleen kaikkien mieleen, että isänmaa ja itsenäisyys koskettavat viime kädessä jokaista hyvin läheisesti ja henkilökohtaisesti. Valtio, yhteiskunta, politiikka ovat yleisiä käsitteitä, mutta isänmaa on yhtä läheinen sana kuin koti, yhtä subjektiivinen, yhtä tunteilla ja tunnelmilla kyllästetty. Nämä sankarivainajat ja heidän omaisensa ovat syvästi tunteneet kohdallaan, että isänmaa voi olla myös verta ja kyyneleitä. He ovat silloin saattaneet kysyä tuskaisina ''miksi?''. Luulen, että uhria on ollut vaikea antaa.
Meidän ei ehkä pitäisikään puhua näiden ristien äärellä kauniita paatoksen sanoja, meidän pitäisi vain pyytää hiljaa anteeksi sitä, että ihminen on niin vajavainen, että ikuinen rauha yhä vieläkin on maailmassamme tavoittamattomissa. Kuitenkaan emme voi unohtaa, että kuolema on osa elämää. Kuka tahansa meistä voi sairastua vakavasti, menehtyä liikenneonnettomuudessa, menettää rakkaimpansa. Emmekö silloinkin kysy neuvottomina ''miksi?''. Näille sankarivainajille ja heidän omaisilleen me voimme edes nöyrästi vastata ''isänmaan puolesta'' siksi, että me oppisimme paremmin elämään myös naapurikansojen ja koko maailman kanssa. Sotien jälkeen varttunut sukupolvi on saanut pitää itsenäisyyttä ja isän- [jatkuu sivulla 7]
Jouduimme hankkimaan itsenäisyyden taistelulla, totesi kapteeni Hannes Kotanen Kuhmossa itsenäisyyspäivän kansalaisjuhlassa pitämässään puheessa. Talvi- ja jatkosodan raskaina aikoina itsenäisyytemme oli vaarassa, mutta vaikeuksien kautta pystyimme kuitenkin itsenäisyytemme säilyttämään. Tästä syystä me olemme kiitollisuudenvelassa niille, jotka joutuivat henkensä tai terveytensä menettäen puolustamaan tätä maata. Toisinaan tuntuu siltä, ettei näitä tekoja nykyään arvosteta tarpeeksi, enemmänkin näiden elossa olevien veteraanien hyväksi voitaisiin tehdä, mikäli hyvää tahtoa ja halua löytyisi. Yksi tutkimisen arvoinen asia olisi nykyisen laman aikana veteraanien eläkeikärajan alentaminen, jolla toimenpiteellä helpotettaisiin oleellisesti maassamme vallitsevaa turmiollista nuorisotyöttömyyttä.
Samalla kun me muistamme menneiden sukupolvien työtä itsenäisyytemme ja kansamme hyväksi, on meidän syytä tarkastella myös nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Meidän itsenäisyytemme perustuu ensi sijassa maamme harjoittamaan turvallisuuspolitiikkaan. Nykyisen turvallisuuspolitiikkamme päämääränä on ennalta ehkäistä kansaamme joutumasta sotaan tai siihen verrattavaan tilaan, sekä säilyttää sodan aikana kansamme elinmahdollisuudet. Turvallisuuspolitiikkamme tähtää tähän päämäärään ensisijaisesti ulkopoliittisin keinoin, mutta taustalla on muistettava maanpuolustus. Toisin sanoen ulkopolitiikka ja maanpuolustus ovat toisiaan tukevia, mutta eivät toisensa poissulkevia.
Käsiteltyään turvallisuuspolitiikan perusteita kapteeni Kotanen totesi, että valtioiden perusoikeuksilla tarkoitetaan kaikille kansoille luonnostaan kuuluvia tärkeitä ja muuttamattomia oikeuksia. Tällaisia ovat muun muassa valtion oikeus itsesäilytykseen ja itsenäisyyteen, yhdenvertaisuus, arvonanto ja oikeus kansainväliseen yhdysliikenteeseen. Oikeus itsesäilytykseen tai itsenäisyyteen on kainsainvälisen oikeuden johtava periaate. Kun kuitenkin jatkuvasti valtioita syntyy ja häviää, ei voida puhua velvollisuudesta itsenäisyyteen. Kova todellisuus osoittaa, että tällä pyritään korostamaan vain oikeutta itsenäisyyteen kansakunnan niin halutessa. Lisäksi, ellei valtio noudata tiettyjä kansainvälisiä pelisääntöjä, se voi menettää paikkansa kansainvälisessä oikeusyhteisössä, jopa itsenäisyytensäkin. Näin on myös maamme kohdalla. Me hankimme itsenäisyytemme 60 vuotta sitten, olemme sen säilyttäneet sen koettelemuksista huolimatta. Meidän tehtävämme on itsenäisyyden vaaliminen, jotta me voisimme säilyttää paikkamme kansainvälisessä oikeusyhteisössä. Me itse kukin teemme sen jo sillä, että teemme työmme parhaalla mahdollisella tavalla.
Itsenäisyyden turvaaminen ei ole jonkin etuoikeutetun luokan asia, vaan se on meidän kaikkien yhteinen asia.