Haalea sää ja ajoittain ryöppyvät sadekuurot, joiden joukossa liki sormenpään kokoisia rakeita, muodostivat ulkoiset kehykset viime lauantaina ja sunnuntaina Kuhmossa vietetyille Kainuun nuorisoseurojen Suvijuhlille. Kylmyydestä huolimatta oli kuitenkin runsas nuorisojoukko eri puolilta Kainuuta uskaltautunut lähtemään juhlaliputukseen Kuhmon kirkonkylään, joka ensimmäistä kertaa oli juhlien näyttämönä. Vain urheilukentällä pidetty päiväjuhla ja Uiton rannassa esitetty näytelmä saatiin viedä tyytyttävissä olosuhteissa.
Lauantain tilaisuudet alkoivat koulun pihalla suoritetulla lipunnostolla, jonka jälkeen saman koulun juhlasalissa pidetyssä avausjuhlassa laulettiin Nuorisoseuralaismarssi, ja tervehdyspuheessaan lai??? Neuvoja Kaisa Tolonen kosken kertomusta 70 vuoden takaa, ajasta, jolloin koski kävi Kuhmon perukassa. Tuolloin hän totesi nähneensä, ettei täällä ole niitä herttaisia suuren leiviskän emäntiä, jotka kotipuolensa leipäkylissä ovat takeena maan lihavuudesta, vaan hän tapasi täällä laihan ja jäntevän kansan, jonka jokainen piirre puhui kovasta taistelusta, ja jonka katseeseen on leimaantunut surumielinen vakavuus.
Tervehdyspuheen jälkeen esitetystä monipuolisesta ohjelmasta mainittakoon opettaja Pekka Kivisen pianolla soittamat osat Schubertin valssisarjasta, Ahovaaran Kalevan Nuorten esittämät sikermät Kantelettaresta sekä Sumsan Ns:n näyttelemä \loikea Suur-Jussilan isännän kompleksit\loikea .
Sunnuntain varsinaiset tilaisuudet alkoivat kirkossa pidetyllä jumalanpalveluksella, jossa liturgian ja saarnan piti lääninrovasti Veikko Huttunen. Jumalanpalveluksessa, johon oli saapunut nuorisoseuralaisten ohella runsaasti kirkkokansaa, avusti Kuhmon kirkkokuoro kanttori Kalle Humalajärven johdolla.
Saarnansa lähtökohdaksi lääninrovasti Huttunen oli ottanut ne Luukkaan evankeliumin 16. luvun jakeet, joissa kerrotaan vertaus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta. Usein tämä vertaus on käsitetty väärin, sillä on katsottu, että köyhä pääsee yksinomaan köyhyytensä ansiosta taivasten valtakuntaan ja rikas joutuu kadotukseen yksinomaan rikkautensa takia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Raamatusta löytyy tähän selvä vastaus. Edelleen kosketteli lääninrovasti Huttunen saarnassaan jyrkkiä vastakohtia, joita löytyy myös tämän päivän maailmassa.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli kunniakäynnit ja seppeltenlaskut Vapaussodan ja molemmissa viime sodissa kaatuneitten sankarihaudoilla. Täällä puhui opettaja Reino Kääriäinen. Urheilukentällä pidetyn Suvijuhlan aloitti lippukulkueen tulo kentälle, jonka jälkeen liput [jatk.siv.3] järjestyivät katsomon eteen antaen värikkään näyn kansallispukuisine kantajineen. Opettaja Artturi Karjalainen
Kahden uuden lipun, toinen Ahovaaran, vihkijuhla juhla jatkui tämän jälkeen yhteisesti lauletulla Nälkämaan laululla.
Tervehdyssanoissaan kunnanjohtaja Tauno Rautiainen muisteli nuorisoseuratoimintaa maassamme mainiten sen lukuisine opintokerhoineen erittäin vilkasta siitä huolimatta, että nykyaikaa on kutsuttu ihanteita vailla olevaksi. Hän toivoi, että työ saavuttaisi paikkansa ja kantaisi hedelmää täällä Kuhmossa, jossa reilua työtä on tehty -- ei aikoja oteta huomioon -- muutama vuosi.
Tämän jälkeen Kainulan puhallinkvartetti esitti nuorisonohjaaja Heikki Korhosen johdolla laulut \loikea Pyhäaamun rauha\loikea ja \loikea Karjalan kunnailla\loikea .
On sanottu, että nuorisoliike on aikansa elänyttä ja että nykyajan elämänrytmi ei sitä kaipaa. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan ole ajatelleet ?? pitemmälle, sillä niin kauan kuin on ihmisiä, on nuorisoseuratyötäkin olemassa tavalla tai toisella, sanoi kansakoulujentarkastaja Toivo Mäkinen pitämässään avajaispuheessaan. Puhuja käsitteli myös ihanteettomuutta, mihin syytä on etsittävä mm. siitä, että ihminen luulee niiden harmaiden aivosolujensa avulla ratkaisevan maailmanjälkeiset kysymykset, ja että tieto on valtaa – näyttää pelottavalta tämän päivän maailmassa. Hurskaus rinnastetaan useinkin taikauskoon ja suuret saavutukset pelkästään hyvään onneen. Vaatimuksia ja oikeuksia osaamme esittää, mutta velvollisuuksia pakenemme, mainitsi juhlapuhuja. Samoin hän kosketteli onnea ja turvallisuutta, joita ihminen ei ole pyrkimyksistään huolimatta saavuttanut. Olemma pyrkineet kuuhun, mutta jos olisimme pyrkineet askeleenkin lähimmäistämme kohden, olisimme jo lähempänä onnea\loikea , sanoi vielä puhuja.
Puheen päätyttyä piti metsäteknikko Eeti Huusko historiikin nuorisoseuratyöstä Kuhmosta. Hän kertoi ensimmäisen seuran perustetun Kuhmoon vuonna 1906. Ensimmäiset tilaisuudet järjestettiin Tuupalassa, jossa kuitenkin ahtaat tilat vaikeuttivat seuran toimintaa, johon kuului mm. näytelmien ja kuvaelmien, joita viime mainittuja valaistiin bengaalivaloin, harrastaminen. Niin ikään urheilu oli ohjelmassa, mm. voimistelua harrastettiin Tuupalan pirtissä, jonne oli varta vasten pystytetty rekkitanko.
Seuralla oli tällöin hallinnassaan valtava työkenttä, mm. se joutui puuttumaan kaupankäyntiinkin, sillä vuoteen 1912 saakka olivat Kuhmossa kaupat auki myös sunnuntaisin. Vetoomuksen johdosta sunnuntaikauppa saatiin loppumaan ja mm. silloiseen kirkkoherra K.A. Pfaleriin tämä teki suuren vaikutuksen.
Myöhemmin seura ryhtyi puuhaamaan omaa taloa yhdessä V.P.K:n kanssa, mutta kuten usein vastaavissa tilanteissa käy, niin nytkin kahden isännän hallitessa taloa oli seuran jäätävä toiseksi ja näin ollen sen toiminta lamaantui v. 1914. Samoin kävi myös V.P.K:n, ja talo palveli rukoushuoneena vuoteen 1952, jolloin se purettiin tulevan liiketalon tieltä.
Vaikkakin toiminta muodostui suhteellisen lyhyeksi, antoi se paljon silloisille jäsenilleen, mai [jäi vähän kesken]