Suurimman vastuun Peräkylän Profeetan onnistumisessa kantoivat Aaprami Hurumykkylä – Kauko Huusko, Karoliina – Aino Pulkkinen ja Ernesti Juntunen – Mauno Kähkönen, joista viimeksi mainittu on ojentamassa kihloja Pirkolle – Eija Huuskolle. Tämänkesäisen Kuhmolaisteatterin näytelmän onnistuneesta ohjauksesta vastaa Jussi Koivusilta.

Teatterin yleisö ja näyttelijät istuivat samassa veneessä sateen langetessa Kelon maisemaan. Kuvassa on tilanne juuri sateen alkaessa. Yleisö ei kuitenkaan hyljännyt omaa teatteriaan, vaan istui sinnikkäästi paikoillaan loppuun saakka.

Peräkylän Profeetta ei sateesta säikähtänyt

Kuhmolainen 1.7.1976

Jo viime kesänä tultiin huomaamaan, että niin pitkää poutaa ei olekaan, etteikö se katkeaisi Kuhmolaisteatterin esityksen alkaessa. Samaan tahtiin alkoivat pilvet kasaantua taivaalle myös Peräkylän Profeetan ensimmäisen esityksen lähestyessä. Uhkasta huolimatta lähes 500 katsojaa oli saapunut seuraamaan, kuinka tyylikkäästi Kuhmolaisteatteri esitti välipalaksi valitun Tatu Pekkarisen kirjoittaman kolminäytöksisen kansankomedian. Tuskin oli näytelmä saatu alulle, kun jo vettä valui katsomon ja näyttämön ylle solkenaan. Tämä on teatterilaisten eniten pelkäämiä hetkiä. Silloin, jos koskaan punnitaan esityksen ominaispaino. Kuhmolaisteatteri kuitenkin voitti tämän erän, kuten niin monet aikaisemmatkin. Yleisö istui tiiviisti paikoillaan mukaan varattujen sadevarusteiden saadessa käyttöä. Muutama optimistikin katsomosta löytyi, mutta nämäkin ilman sateensuojia saapuneet hakeutuivat turvaan näyttämörakenteiden seinustoille. Tämän parempaa arvostelua yleisö ei enää voi omalle teatterilleen antaa. Ohjaaja Jussi Koivusiltakin saattoi olla tyytyväinen.

Peräkylän Profeetassa on valtaosa niistä komedian aineksista, joiden on kautta aikojen tiedetty naurattavan suomalaisia. Näytelmä on kiertänyt vuosien mittaan useilla näyttämöillä, Kuhmossakin se on esitetty vuosia sitten. Kuhmolaisteatterin tulkinta yltää varmasti parhaiden esitysten rinnalle, näytelmän vanhahtavalle tekstille eivät kuhmolaisetkaan mitään mahtaneet.

Peräkylän kommelluksia ja sattumuksia selviteltäessä vierähti rattoisasti pari tuntia. Ensimmäinen näytös on enimmäkseen johdattelua tuleviin tapahtumiin ja kun vauhtiin päästään, niin toisessa ja kolmannessa näytöksessä onkin jo menoa monenmoista. Alussa oli havaittavissa pientä jännitystä, joka kuitenkin laukesi kohta esityksen päästyä vauhtiin. Yleisö tuskin tätä havaitsi, mutta kulissien toisella puolen useampikin näyttämöltä palatessaan totesi, ettei jännitykselle mitään mahda. Se tulee monien vuosien rutiinista huolimatta. Näytelmän esiintyjät olivatkin kantaosaltaan aikaisempina kesinä kunnostautunutta joukkoa.

Mauno Kähkönen Ernesti Juntusena, kylän viisaimpana ja rikkaimpana talollisena ja Kauko Huusko talollinen Aaprami Hurumykkylänä tunnetaan jo entuudestaan pätevinä tyyppeinä. Iloisena yllätyksenä voidaan todeta Aino Pulkkisen esitys Aapramin vaimon Karoliinan osassa. Kuinka on mahdollista, että näin topakka naisihminen on viime vuodet voinut olla poissa näyttämön palkeilta? Vähintäänkin maininnan arvoiset olivat muittenkin näytelmässä mukana olleiden suoritukset. Pirkon roolin vei Eija Huusko, Pelle Vuoriona nähtiin Teppo Korhonen, Josephine Pakarisena Kaarina Kähkönen, Edwardos Canttorina Veikko Huotari, Kaisana Arja Pulkkinen ja rovastina Yrjö Haverinen.

Kuhmolaisena kuitenkin toivoo, että jälleen ensi kesänä nähtäisiin Kuhmolaisteatterin esittämänä jotain omintakeista. Peräkylän Profeetta tuskin on näytelmä, joka vetää yleisöä kovinkaan laajalti pitäjän ulkopuolelta, kuten voitiin havaita tapahtuvan viimeksi Vartioidussa Kylässä ja aikaisemmin Kettuvaarin ja Härkähäiden aikoihin. Onhan jotain hohtoa siinäkin, että kesäteatterinkin yhteydessä voi kehaista meillä olevan jotain sellaista, mitä ei mistään muualta löydä. Mikäli kuulopuheet paikkansa pitävät, niin Unto Heikura saadaankin jälleen kerran asialle.