Pentti Lampinen yltää Vetelyksenä tähänastisista parhaaseen suoritukseensa. Ilmekin sen kertoo, etteivät äidin (Leena Nuortila) houkutukset työhön tai vaimonottoon houkuttele. Mutta kun morsioksi kaavailtu Tiiu käy pussata moiskauttamassa, niin alkaapa Vetelykseenkin syntyä eloa.

Vetelyksen ohjaajana toiminut Pertti Hakala oli paneutunut tehtäväänsä huolella, mitä hän myös vaati ohjattaviltaan. Tiukkaan tahtiin Kuhmolaisteatteri saikin näytelmän esityskuntoon – ja kaiken lisäksi varsin nautittavassa muodossa.

Saammeko esitellä Vetelyksen vauhdikkaat näytelmäntekijät: vasemmalta itse Vetelys – Pentti Lampinen, Tiiu – Seija Piirainen, Taneli – Kauko Huusko, Maali – Elina Pääkkönen, Jooseppi – Veikko Huotari, Mari - Leena Nuortila, ja Eedo – Matti Tervo. Näytelmän on ohjannut Pertti Hakala Oulun kaupunginteatterista. Lavastuksesta vastaa Kauko Huusko.

Kuhmolaisteatterin Vetelys ei ole vätys - vaan yleisönsä vauhdikas suosikki

Kuhmolainen 2.7.1980

Lähes täysi katsomo oli Multikankaalla sunnuntaina todistamassa Kuhmolaisteatterin uusinta menestystä Hugo Raudseppin komedian ensiesityksessä. Se, että näytelmän teko onnistuu Kuhmolaisteatterilta, ei sinällään ole yllätys. Mutta, että se onnistuu niinkin lyhyessä ajassa kuin Vetelyksen kohdalla tapahtui, on jo maininnan arvoinen suoritus. Vastuuseen voidaan tässä tapauksessa asettaa ohjaajavieras Pertti Hakala Oulun kaupunginteatterista. Hakala teki jo alun alkaen selväksi, että harjoitukset tulevat olemaan tiukkoja. Poissaoloja ei yksinkertaisesti hyväksytty. Vaatimus oli myös, että kaikki mukana olevat seurasivat tiiviisti harjoitusten kulkua myös silloin, kun heidän oma roolinsa ei vaatinut näyttämöllä oloa. Näissä olosuhteissa, kovassa koulussa täysimittaista työpäivää tehden Vetelys valmistui määräajassa esityskuntoon. Eikä pelkästään valmistunut, vaan vetelys tuotiin yleisön eteen näyttämöllisesti valmiina kokonaisuutena, jota ei enää tarvitse paikkailla ja parannella esitys esitykseltä. Jos saivat näyttelijät kiitokset lähes kolmensadan hengen katsomolta, niin sai myöskin eläytyvä yleisö näyttelijöiden kiitokset kannustuksesta, jonka avulla näyttelijät pystyivät venymään parhaaseensa ja jopa ylittämään itsensä.

Pentti Lampinen istuu Kustaan, vetelyksen rooliin kuin hansikas käteen. Jos Lampinen pystyy vakaviinkin rooleihin, niin vetelyksenä hänen mukautumiskykynsä näyttää pääsevän erityisesti oikeuksiinsa, mikä sanankäytön lisäksi näkyy myös ilmeissä ja eleissä. Leena Nuortila on myös paikallaan Marina, Perämäen emäntänä ja vetelyksen äitinä. Hänen ja Tanelin (Kauko Huusko) suostuttelut vetelyksen akoittumiselle eivät kuitenkaan tunnu tuottavan tulosta, kun pelkkä vaimon otto ei riitä, vaan pitäisi vielä hankkia lapsikin. Monien vaiheiden jälkeen tilanne kuitenkin lonksahtaa paikoilleen. Suukko saa vetelykseen vauhtia. Tiiu (Seija Piirainen) menee vetelykselle ja Maali (Elina Pääkkönen) saa hänkin omansa, eli Joosepin (Veikko Huotari). Matti Tervolla on Eedon, paimenpojan roolissa herkullinen osa, jonka hän hoitelee kaikella kunnialla. Kokonaisuutena Kuhmolaisteatterin esitys on täysipainoinen vauhdikkaan menon kasvaessa loppua kohden. Ja kun loppu on hyvin, niin kaikki on hyvin. Vetelykselle toivottaa mielellään hyvää kesän jatkoa. Ainakin ensimmäisellä yrittämällä myös säiden haltija oli teatterilaisten ja heidän ystäviensä puolella pilviverhon väistyttyä esityspäiväksi sivuun.

Vetelyksen tapaa Multikankaalla toimivasta kesäteatterista keskiviikkoisin ja sunnuntaisin viimeisen esityksen ollessa 19.7.

Aivan ensikertainen tuttavuus Vetelys ei kuhmolaisille ole, sillä tämä virolaisen Hugo Raudseppin vuonna 1932 julkaisema näytelmä esitettiin Myllypirtin maisemissa 1956. Tämänkertaisen Vetelyksen lavastuksesta huolehti Kauko Huusko. Multikankaan näyttämö soveltuu hyvin tämäntyyppiselle näytelmälle. Tosin taustalla olevalla maantiellä liikkuvat autot häiritsevät varsinkin katsomon yläriveillä keskittymistä, mutta viime kesänä istutetut puut ja pensaat ovat hyvässä kasvussa, joten ongelma tulee poistumaan ajan myötä.

Kelpaa Vetelys vieraillekin

Kuhmon kesäteatterin näytelmät ovat muodostuneet varsin suosituiksi retkeilykohteiksi. Tässä esityksessäkin paikkakunnan ulkopuolelta tulleita oli kaiketi useita kymmeniä. Myös kuhmolaiset kauppateknikot saattoivat ilokseen todeta, että Vetelys kelpasi myös paikalle saapuneelle kainuulaisten kauppateknikkojen joukolle. Osaaminen todettiin parinkymmenen kauppateknikon ja heidän perheidensä taholta erinomaiseksi.

Näytelmän todettiin olevan tyypillisen kesäteatterinäytelmän – samantapaista nähdään muuallakin. Ongelma ei kuitenkaan ole yksinomaisesti Kuhmolaisteatterin, sillä sama ajatus vilahtaa esille muuallakin. Erityisesti kainuulaiset kaipaavat jotain omintakeista, sellaista kuin takavuosien Härkähäät, Kettuvaari ja Vartioitu kylä, joissa oli vahva kuhmolaisleima myös näytelmän tekstissä. Mainitut näytelmät ovat myöhemmin osoittautuneet sellaisiksi, että ne ovat olleet kelvollisia muidenkin teattereiden ohjelmistoon.