Ikiliikkujasta tulee rahaa niin paljon, että sitä voi sijoitella etukäteenkin. Sopimusta allekirjoittavat Veikko Huotari ja Pentti Lampinen. Matti Tervo nyököttää pöytänä.
Kauko Huusko
Pertti Hakala
Ohjaaja kehui näyttelijöitä ja järjestäjiä, näyttelijät kehuivat ohjaajaa, yleisö kehui koko näytelmää. Mitä tästä voi muuta päätellä kuin että kaikki ovat tyytyväisiä ja Kuhmolaisteatteri on taas onnistunut tarjoamaan meille nautittavan tuokion kevyen kesäteatterin parissa.
Ensi-ilta sujui hyvin, toinen esitys paremmin. Näyttelijöistä näkyi tekemisen riemu ja pieni jännitys vain lisäsi tunnelmaa.
Maiju Lassilan Ikiliikkuja ei kaikkien mielestä ole parasta mahdollista kesäteatteria, koska sen teho perustuu enimmäkseen tekstiin. Kesänäytelmältä odotetaan yleensä kovaa menoa ja paljon toimintaa. Pertti Hakalan ohjauksessa mukaan tuli myös liikettä, mutta ei liian paljon, jotta tekstin kuunteleminen olisi vaikeutunut. Katsoja sai nauraa rentona, ei tarvinnut väsyä liian kohelluksen seuraamisesta.
Ikiliikkuja on juoneltaan perinteinen kansannäytelmä. Toiset etsivät rikkautta ja toiset rakkautta ja lopuksi kaikki tulevat onnellisiksi. Ihmistyypit ovat niin liioiteltuja, etteivät ne loukkaa ketään, vaikka tosikko voisi ajatella, että tässä pilkataan uskovaisia, hulluja, maalaisia, naisia, pikkuvirkamiehiä ja vaikka ketä.
Kaikkien asioista tietävien mielestä Kuhmolaisteatterin sielu on Kauko Huusko. Hän on ollut toiminnassa mukana pian kaksikymmentä vuotta. Tänä aikana on tullut touhutuksi 16 näytelmässä.
- Kymmenen vuotta nämä järjestelytehtävät ovat olleet minun päänsärkynä. Olen rakennellut lavastuksia ja sellaisia, touhunnut siellä mitä olen pystynyt.
- Jonkinlainen kunnianhimo kai se on tähän harrastukseen ajanut. Ensin perukassa tulin mukaan kansalaisopiston näytelmäpiiriin, liekö tuota tarvinnut paljoa houkutellakaan… Nyt ihmiset ovat jo tottuneet minuunkin, he odottavat taas jotakin näkevänsä. Tunnen omalta osaltani vastuuta siitä, että yleisö saa näytelmänsä.
Ennen Ikiliikkujan ensi-iltaa Kauko oli tyyni.
- Nyt tuntuu oikein hyvältä. En ole ressautunut tänä kesänä niin kuin joskus aikaisemmin. Tiivistä on kyllä ollut, joka illaksi tässä on ollut tekemistä. Teatterissa on mukava porukka, hyvien kavereiden kanssa on ollut hyvä työskennellä.
Ennen ensi-iltaa teatteriväki katsoi videolta harjoituksista tehtyä nauhaa. Sai katsoa näytelmää yleisön silmin.
- Eihän sitä nyt ihan tyytyväinen voi itseensä olla koskaan. Pitää kuitata vaan sillä, että on parhaansa tehnyt.
Jokainen esityskerta on erilainen. Näytännön tunnelma kehittyy niin monista tekijöistä. Yleisön suhtautuminen on tietysti tärkeä. Kuhmolainen yleisö on aina suhtautunut meihin myönteisesti. Kyllä se kannustaa, jos saa myönteistä palautetta ja huomaa olleensa jollekulle tarpeellinen.
- Esityskertojen myötä varmuus kasvaa. Roolia ehtii syventää, miettiä, mitä uutta siitä löytäisi. Teksti kulkee mukana ja kertautuu ajatuksissa tuolla kulkiessa.
- Kun kausi on ohi, tulee eräänlainen laukeaminen. Ei halua enää ajatella koko näytelmää. Joskus tuntuu, että on väsynyt koko touhuun. Mutta kun uutta näytelmää aletaan suunnitella, into on taas kova. Yksi näytelmä vuodessa riittää kyllä hyvin.
Ikiliikkujan ohjaajana vieraili Oulun Kaupunginteatterin näyttelijä Pertti Hakala.
- Tulin uudestaan, koska näiden kuhmolaisten kanssa oli kiva tehdä työtä viimeksikin. Useimmat olivat tuttuja kolmen vuoden takaa.
Ensi-illan tauolla ohjaajan ilme on tuikea. Näyttelijöiden huoneen ovi pamahtaa kiinni uteliaiden nenän edestä. Tätäkö ne näyttelijät tarkoittivat, kun sanoivat, että Pertti on saanut aikaan hyvän kurin?
Näytelmän loputtua, taputusten vielä kaikuessa korvissa, Pertin olemus henkii pidättyvää tyytyväisyyttä. Yleisö, onnistumisen mittari, teki mitä siltä odotettiin, eli nauroi ja eli mukana. Ensi-ilta oli siis onnistunut. Nyt voi jo puhua.
- Eihän tämä ensi-ilta ollut ihan parhaiden harjoitusten veroinen. Pientä jännitystä ja haparointia. Kun pakolliset vaatimattomuudet on sanottu, Pertti pääsee asiaan eli kehuihin.
- Kuhmolaisteatteri on harrastajateattereiden huipputasoa. Tämä porukka tajuaa, mitä ohjaaja tarkoittaa ja pystyy toteuttamaan sen. Kun aloitimme homman, kaikki sanoivat, että sanot sitten suoraan virheistä, minä en ainakaan suutu. Eivätkä ole suuttuneet. Näyttelijät ovat kunnianhimoisia. Uudetkin ovat edistyneet hyvin ja ottaneet oppia vanhoista. Pertti on sitä mieltä, että kesäteatterin pitää tarjota hauskoja näytelmiä.
- Yleisössä on ihmisiä, joiden ainoa teatteri-ilta on kerran vuodessa kesäteatterissa. Heidän vuokseen teatteria on vietävä hauskan yhdessäolon suuntaan, jotta ihmiset voisivat viihtyä ja nauraa.
- Voihan joku löytää tästäkin näytelmästä sanomaa. Juoksenko liikaa mammonan perässä? Olenko kateellinen? Kukapa estää katsojia vertaamasta itseään roolihenkilöihin.
Pertti Hakala sai ohjattaviltaan muistoksi tuohisen voirasian, jossa oli kaikkien nimet. Hän lähti ensi-illan jälkeen kotiin Ouluun varmana siitä, että hänen eväillään Kuhmolaisteatteri selvittää näytäntökauden kunnialla.
Näyttelijät tekevät hyvää työtä. He eivät matki toisiaan, kuten usein harrastajateattereissa, vaan pysyvät tyylissään. Hämmästyttävin nuori suoritus on Matti Tervon Nisse-poika ohjaajan sanoin: poika näyttelee kuin ammattilainen. Hänen varassaan näytelmää ruvettiin tekemäänkin.
Naisilla on näytelmässä pääjuonen kannalta vähän sivustakatsojien asema, mutta Leena Nuortila, Seija Piirainen ja Tarja Kyllönen saavat roolinsa elämään oikein hyvin.
Pentti Lampinen Hapatuksena, Kauko Huusko Piikelinä ja Veikko Huotari Hilattuna erottuvat lisäksi selkeän replikoinnin ??? roolissapysymisen ansiosta. Muut miesosat ovat vähän latteita, mikä on ihan hyvä tasapainottava tekijä kokonaisuudessa.
Näytelmän lavastukset ovat tänäkin kesänä Kauko Huuskon tekemät. Ikiliikkuja näyttää ihan ikiliikkujalta, vaikka lieneekö ollut minkäänlaisia insinöörin riitinkejä mallina.
Anja Itkonen