Opri ja Pasa ovat eri mieltä miessukupolven syvimmästä olemuksesta.
Kuhmolaisteatterin tämän kesän ensi-ilta joutui kilpailemaan yleisöstä sekä jalkapallon MM-kisojen että autonäytöksen kanssa. Teatteri jaksoi kuitenkin houkutella väkeä. Multikankaan katsomo oli sunnuntaina melkein täynnä.
Kyllikki Mäntylän kirjoittama Opri ja Oleksi on monelle tuttu näytelmä, jollei kirjailijasta niin televisiosta. Näytelmällä on myös omat yhteytensä Kuhmoon. Kirjailijan poika Jorma Mäntylä on täällä lääkärinä.
Käsiohjelman mukaan Opri ja Oleksi kuvaa uuden ajan tuloa syrjäiseen karjalaiskylään. Ensimmäinen linjavaunu ja ensimmäinen moottorivene ovat kylällä pieniä ihmeitä.
Päällimmäiseksi tunnelmaksi näytelmästä ei kuitenkaan jää uusi aika, elämä ja edistys, vaan ihmisen avuttomuus kuoleman ja sodan edessä.
Näytelmä avautuu luultavasti parhaiten niille ihmisille, jotka muistavat talvisodan ajan ja evakkomatkat. Nuorelle katsojalle saattaa selvitä vasta aivan lopussa, mistä ajasta ja vuodesta oikein on kysymys.
Tunnelma jakaantuu selvästi kahteen osaan. Alussa seurataan Oprin, Oleksin ja koko kylän elämää. Naurun aiheita riittää.
Välillä huumori tuntuu hakemalla haetulta, kuten Pasan ja Oleksin kontatessa kyläkaupan pöydän ympärillä.
Puoliajalla tunnelma vaihtuu. Suru on jakson alussa käsinkosketeltavan voimakasta. Näytelmän loppupuoli ei silti jaksa kantaa yhtä hyvin kuin alkuosan humoristiset pätkät.
Oprissa ja Oleksissa ajellaan jatkuvasti polkupyörällä ja työnnellään kärryjä edestakaisin ilman sen suurempaa tarkoitusta. Miksi näyttelijöille pitää aina keksiä touhuamista, tekemistä tekemisen vuoksi?
Myös näyttelijöiden sisääntulot ja poistumiset ovat enimmäkseen yhtä juoksua ja kohellusta.
Kaikki näyttelijät kyllä selviävät rooleistaan sujuvasti. Luontevuudessa on monella parantamisen varaa, mutta sitähän saa vain kokemuksen myötä.
Sirkku Malinen ja Kauko Huusko tekevät parasta työtä. Heidän roolinsa säilyvät ehjinä alusta loppuun. Suihkon ukko osaa eläytyä aidosti luonnon eläinten kohtaloon.
Kun lavasteita siirretään, näyttämöllä käy kääntymässä kaksi kylän tyttöä. He vilahtavat ohi niin äkkiä, että katsojalle ei oikein selviä, pitikö heidän ollenkaan olla näytelmässä mukana vai ei.
Multikankaan rinteitä käytetään taitavasti hyväksi. Näytelmä jatkuu myös lavasteiden ulkopuolelle.
Kaikkiaan Kuhmolaisteatterin esityksestä jää tasainen, mutta hieman yllätyksetön kuva. Näytelmä on huolellisesti tehty. Mikään erityisen rohkea tai ajankohtainen valinta tämä näytelmä ei ole, ja karjalainen murre tuntuu näillä seuduilla vähän oudolta.
Opri ja Oleksi on saanut muutkin kuin kuhmolaiset kiinnostumaan. Näytöksiin on varattu hyvissä ajoin jo lähes kaksisataa lippua.
Näytelmää ovat tulossa katsomaan ainakin lieksalaiset, oululaiset, hyrynsalmelaiset ja kajaanilaiset. Pohjois-Karjalasta käy joka kesä useita linja-autollisia Kuhmolaisteatterissa.
Ensi-iltaan oli tullut bussillinen lieksalaisia. Yhteensä 46 ihmistä oli mukana Lieksan keuhkovammayhdistyksen retkellä. Hilma Turuselle ja Hilkka Karttuselle Oprin ja Oleksin tarina oli ennestään tuttu.
-- Mikäs tuossa. Ympäristö on oikein sopiva näytelmälle, paikka on hieno. Pääosien näyttelijät olivat parhaita. Ja Nastia näyttelevä nuori tyttö eläytyi hienosti, kuuluivat kommentit.
Opria ja Oleksia esitetään heinäkuun aikana Multikankaalla vielä seitsemän kertaa. Seuraava näytös on huomisiltana. (ks)
Opri ja Oleksi Kuhmolaisteatterissa. Ohjaus Satu Niiranen, lavastus Kauko Huusko, puvustus Ritva Ahola. Rooleissa Leena Nuortila (Opri), Timo Heikkilä (Oleksi), Kauko Huusko (Suihkon ukko), Sirkku Malinen (Pasa), Kaija Soikkonen (Olka), Mirva Komulainen (Nasti), Risto Kotamaa (ylioppilaspoika), Vuokko Komulainen (ylioppilastyttö), Seija Piirainen (Satisen emäntä), Matti Huotari (kauppias), Kari Kuosmanen (Oikarisen poika), Anelma Huotari (Maksimaisen Niina), Eero Rytkönen, Leevi Kivioja, Ira Nuortila ja Irina Nuortila (kylän väkeä).