Ka, siltäpä se kuulostaa, tämä elämä

Kainuun Sanomat 1985

Onko sitten niin, että hän on metsuri, joka uneksi olevansa näyttelijä, vai näyttelijä, joka herätessään huomasi olevansa metsuri?

Onko sitten niin, että sen on jotain väliä, jos mies on kerran sama?

(Tapahtuu kuhmolaisessa montussa, josta piti tulla hiihtokeskus. Kun ei tullut, tuli kesäteatteri. Rinteessä 700 katsojapaikkaa. Rinteiden takana ampumarata. Taustana linnunlaulua.)

LEHTIMIES: Ettäkö \nimit{Kauko Huuskoko{Kauko Huusko? No, Kuhmon Nuorisoseuran puheenjohtaja, kesäteatterin näyttelijä ja lavastaja. Järjestelijänä jo toistakymmentä vuotta, niitä juoksevia. On sarkaa ompelukoneesta kirveeseen. Avovaimo.

Ammatilta metsuri, kun tuli heittäytyneeksi Metsähallituksen völjyyn 1951, eikä siitä poiskaan ole osannut lähtiä, jos vaikka työttömyys tullee, kukaties.

Mutta että metsuri teatterin palkeilla? Minkä herran tähden.

KAUKO: (herahtaa nauruun) Tottapa sitä on jonniimmoinen kylähullu... Kuhmossa on 14000 asukasta, meitä teatterin aktiivisia yhen romillen verran... perinteitä vaalia, kun ihmiset oottaa, että jotakin esitämme... Minulla nyt yheksästoista vuosi peräkkäin (nauraa) sehän tullee tämä juttu nyt vuotta liian aikasin... Vaikka olinhan minä yhen kesän jo 1963, kun harjoteltiin Rykmentin murheenkryyniä Kainuun nuorisoseurojen Suurjuhliin Kuhmossa...
LEHTI: (muka tarkasti tietäen) Kolistimen ukkona olit jo 1968 kansalaisopiston Seitsemässä veljeksessä. Nyt olet Suihkon ukkona Oprissa. Ukkona usiasti?
KAUKO: (katsoo ovelasti) Ka, sitä ku on niin vanha ja ukon näkönen luonnostaan. Kerran menin parturissa käymään... se kysy, miten leikataan... sanoin, että tee minusta 30 vuotta nuoremman näkönen... mitähän se sano, että voi mahoton! (nauraa makiasti)

II näytös

(Tapahtuu toisessa rivissä. Näyttämöllä mm. Metsähallitukselta kohtuuhintaan ostettu huoltorakennus ja Huuskon rakentama kyläkauppa. Ei tuule, Hulkon kamera räpsyy.)

KAUKO: (arvoituksellisesti) Kyllä se kohta hajoaa, tuo kamera...
LEHTI: (ei ole huomaavinaan, tarkistaa papereista) Hankarannassa synnyit 8-lapsiseen katraaseen, kaikki nykyään 45-65 vuoden haarukassa. Suureenko maalimaan et kaipaa, Parviaisten ja Tapanisten perään?
KAUKO: (nauraa hörähtää) Ka, en. Sen verran järkeä on oltava, että tietää omat rajansa perhana... Ja niinhän se Oprissa sannoo Suihkon Ukkokin...
SUIHKON UKKO: Kävin mieki siellä kerran. Kun vähän nuorempi olin. Viipurin kaupunnissa asti mie kävin. Vaan en mie sinne päiväkskään jäänyt. Kiireellä mie pois tulin.
KAUKO: Ei se kuulostanu kiinnostavalta, siellä. (pistää tupakaksi) Kiireisemmäksi on elämä menny ja joskus vaikuttaa, että ihmiset laiskistuu. Ennen kulettiin perukasta hiihtämällä tansseissa, nyt kun tuntuu, ettei kilometriä jaksa ilman autoa... Mutta jos urheilija ei voi ennää kilpailumatkalla ajjaa ku lihakset jäykistyy, niin onko se vähän tosikoksi menny? Vai miltä se kuulostaa? (virnistää kulmien alta)
KAUKO: (melkein itsekseen) Jos kehitys mennee tähän suuntaan, niin onko se hyväksi? Tekkeekö se yhtään onnellisemmaksi? En tiiä...

III näytös

(Milieu sama. Ukot samat. Lähistöltä kuuluu ammuntaa.)

KAUKO: (pohtien) Ettäkö erilaista puunkaato ja näytteleminen? Sikäli, että ovat kaukana toisistaan... mutta tekipä mitä tahansa, sammaa kulttuuria se on.
LEHTI: Näkyyhän noita olleen, Kuhmossa näytelmiä. Maiju Lassilasta Repe Helismaahan. Pitkälle toistakymmentä, joista osa kuhmolaisen Unto E. Heikuran käsialaa...
KAUKO: Mutta on se sikäli vaikkee, että olemassaolevat näytelmät alkaa olla vanhoja ja jostaki syystä uusia ei taho löytyä... Katsojia on ollu parhaana kesänä 4500, huonompina 900... (mietteliäästi) Pitkälle sama kaarti täällä kulkee. Joillekin ihmisille vaikka olohuoneeseen tois, eivät sittenkään kato. Neköhän ne on video ja elokuva? Onko se se vai mikä?
KAUKO: Omalta kohaltani ku terveyenpäiviä riittäs ja laajemmasti, että ihmiset saisi rauhassa ellää. Työtä niille, jotka halluais, ja jotka ei halluais, niille voitas opettaa työntekoa...
LEHTI: (katsoo kelloa, vaikka ei ole)
KAUKO: Tämä on vapaaehtoista hommaa, mutta kun alkaa, niin se on pikkusen pakko. Ja vastuuntuntoisia ovat olleet tänäkin kesänä. Kuulostaa, että ottavat tosissaan... No, syksyllä tuntuu niinku olis saanu vähän tarpeekseen...
LEHTI: (kepeästi) Ettäkö puunkaato taas alkaa maittaa?
KAUKO: Pakkohan se on...

(Lähtevät teatterilta. Ei taustamusiikkia. Ammunta on päättynyt.)

- Esirippu –

Kuvaus: Kari Hulkko

Käsikirjoitus: Jorma Lehtola