Takaisin selaukseen

Kuhmolaisteatteri ei tyytynyt tavanomaiseen

Kuhmolainen 5.7.1988

Kuhmolaisteatteri voi olla ylpeä siitä, että se ei ole tyytynyt tavanomaisuuteen, vaan on tehnyt rohkean näytelmän valinnan.

Useimmiten kesäteatterin esitykseksi valitaan helposti sulateltava näytelmä. Suomalaista maaseutua kuvataan yleensä idyllissä romanttisuudessa, jossa saattaa olla pieniä ristiriitoja.

Valita kesäteatteriin Jussi Kylätaskun Runar ja Kyllikki -näytelmä on kaikkea muuta kuin tavanomaista. Jos se on näyttelijöille vaativa työ, ei se päästä katsojaakaan helpolla. Näytelmää ei pysty yhdellä puremalla nielemään.

Runarista ja Kyllikistä tulee väistämättä mieleen Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu, missä kuvataan ongelmia yksilön sopeutumattomuuden ja yhteisön painostuksen näkökulmasta. Näytelmässä tuodaan myöskin yhteiskunnan tabut raadollisesti esiin.

Runar ja Kyllikki -näytelmä pohjautuu 1950-luvulla sattuneeseen surmatyöhön, minkä ympärille Jussi Kylätasku on rakentanut kuvitteellisen balladin. Näytelmä ei ratkaise murhaa, mutta pyrkii löytämään sille selityksen.

Näytelmä elää Oskari Torvisen luomassa lavastuksessa antoisasti. Kaikkinensa lavastus on karu, mikä antaa näytelmälle sille kuuluvan puitteen. Esillä on maaseudun romanttisuutta heinäkasoineen, mutta toisaalta myös maaseudun ankeaa todellisuutta ränsistyneine ympäristöineen.

Ohjaaja, kulttuurisihteeri Toivo Mikkola on onnistunut jo näyttelijöiden valinnoissa. Tärkeimpiin rooleihin on onnistuttu valitsemaan henkilöt, jotka istuvat luontevasti osiinsa.

Topia on onniteltava loistavista oivalluksista näytelmän kehittelyssä. Useissa kohdin tulee ansiokkaasti esiin esimerkiksi yhteisön kaksinaismoraalisuus.

Lopun epilogia näytelmän yhdistämisestä nykypäivään jäi miettimään. Tarvitseeko näytelmässä alleviivata, että myös nykyajasta löytyvät omat Runarinsa ja Kyllikkinsä.

Seurakunnan Lentiiran nuoriso-ohjaaja Hannu Huusko tekee Runarista monipuolisen luonnon lapsen, joka joutuu syyttä yhteisön riepoteltavaksi ja ainaiseksi syntipukiksi. Hannu onnistui roolissaan erinomaisesti, mikä ratkaisi paljolti myös näytelmän onnistumisen.

Myös Jaana Laukkanen Kyllikkinä teki ansiokkaan roolityön. Kyllikin herkkä hauraus ja haavoittuvuus tulivat hyvin esille.

Näytelmässä on kaikkiaan 27 [?] henkilöä, joten kaikkia ei kannata yksityiskohtaisesti käsitellä. Muista rooleista jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen Leena Nuortila Runarin äitinä, Eero Rytkönen kirvesmiehenä ja Timo Heikkilä autonkuljettajana. Heidän esiintymistään oli miellyttävää seurata.

Kuhmolaisteatterin Runar ja Kyllikki on sykähdyttävä näytelmä, joka puolustaa paikkaansa kesäteatterissa erilaisen vaihtoehdon tarjoajana tavanomaisen kesäteatterin sijaan. Se ei kuitenkaan sovi lapsille eikä herkkämielisille, mutta kylläkin kaikille puhuttelevasta teatterista pitäville. (Esa Valli)