Sunnuntaina Multikankaalla raikaa tuttu huuto: EEEEEEEEEEMELI!!!!!!!!
Kuhmolaisteatterin näytelmä Vaahteramäen Eemeli alkaa olla viilausta vaille valmis. Tiivis valmistelu on loppusuoralla ja sunnuntain ensi-ilta lähestyy.
Näytelmän ohjaaja Leena Nuortila suhtautuu toiveikkain mielin näytön alkuun. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Nuortila toimii Kuhmolaisteatterissa ohjaajana. Aikaisemmin kokemusta on kymmenen vuoden näyttelemisestä Kuhmolaisteatterissa ja yläasteen näytelmäkerhon ohjaamisesta. Lisäksi Nuortila on saanut ohjaajakokemusta kursseilta. Aikaisemmin Kuhmolaisteatteri on käyttänyt ammattilaisohjaajia, joiden opit ovatkin olleet hyödyksi näyttelijöille.
- Kun minua kysyttiin ohjaaamaan tämän kesäistä näytelmää, innostuin ajatuksesta, Nuortila kertoo.
- Mitä tahansa vaikeaa näytelmää en olisi uskaltanut ruveta ohjaamaan, mutta tämä on tuttua touhua: olen tottunut työskentelemään lasten parissa näytelmäkerhossa.
Näytelmän valinta oli paljolti kiinni Nuortilasta itsestään. Astrid Lindgrenin tarinat ovat aina olleet rakkaita hänelle. Kokoperheennäytelmä oli muutenkin luonnollinen valinta.
- Moneen vuoteen ei ole ollut koko perheelle ja erityisesti lapsille suunnattua näytelmää, joten ajattelimme toteuttaa sen nyt, selittää Nuortila.
Viime syksynä Kainuun kesäteatterit olivat yhteydessä toisiinsa tietääkseen, mitä kukin tekee. Neuvonpidossakin todettiin hyväksi asiaksi, että edes joku kesäteatteri valmistaa kokoperheennäytelmän. Kuhmon kesäteatteriin onkin odotettavissa paljon katsojia, mikäli sää ei heittäydy hankalaksi.
Kuhmolaisteatterissa on paljon näyttelijöitä, jotka ovat olleet vuosia mukana, mutta uudet tulijat ovat tervetulleita joka vuosi. Erityisesti nuoria toivottaisiin mukaan, sillä heidän osallistumisensa on ollut vähäistä kesätöiden vuoksi. Vaahteramäen Eemeli on toteutettu vain parinkymmenen harrastelijanäyttelijän voimin. Monilla onkin kaksoisrooli näytelmässä. Lapsikatsojien riemuksi näytelmässä on mukana myös eläimiä pässistä hevoseen.
Näytelmän valmistelu aloitettiin jo talvella kokoontumalla silloin lähinnä lukuharjoituksiin. Kesän Kuhmolaisteatteri on harjoitellut tiiviisti arki-iltaisin, vain viikonloput on maltettu pitää vapaana.
- Me emme ole voineet pitää kovin pitkiä harjoituksia, sillä lapset väsyvät helposti. Sitä paitsi joukossa on paljon aikuisia, jotka tulevat harjoituksiin pitkän työpäivän päätteeksi, Nuortila kertoo. Nuortila ihasteleekin tunnollisuutta, jolla näyttelijät ovat jaksaneet kulkea harjoituksissa. Homma on pysynyt hyvin koossa, kun poissaoloja ei ole tullut. Tiiviissä harjoittelussa on kehittynyt myös hyvä yhteishenki.
- Kaikki näyttelijältä tulevat omat oivallukset on otettu huomioon. Ohjaaja ei voi väkisin luoda jotain tiettyä tyyppiä. Oivalluksen pitää tulla näyttelijän omasta päästä, näyttelijän on itse luotava oma roolihahmonsa. Ohjaajan tehtävä on auttaa ja rohkaista tässä. Myönteisellä palautteella saa tulosta aikaan paljon paremmin kuin haukuilla. Näyttelemisestä onkin ollut hyötyä: nyt tietää miltä mikin näyttelijästä tuntuu, pohtii Nuortila.
Tunnelma näyttelijöiden keskuudessa on parantunut koko ajan ensi-illan lähestyessä. Kaikki tajuavat, että nyt on oltava tosissaan ja keskityttävä. Palapelin puuttuvat osat ovat alkaneet loksahtaa paikoilleen. Vaatteet ja lavasteet ovat valmiita ja musiikkipitoisen näytelmän laulut harjoiteltuina. Viimeinen silaus lasten lauluihin saatiin laululeirillä lasten yöpyessä Nuortilan johdolla Multikankaalla keskiviikon vastaisena yönä.
Nuortila kertoo Kuhmolaisteatterin Vaahteramäen Eemelin toteutuksen poikkeavan televisiosarjan tarjoamasta versiosta. Kyse ei ole pelkistä metkuista, vaan takana on syvempääkin sanomaa, jonka Nuortila tuntee tavoittaneensa paremmin kirjan rivien välistä.
- Tässä näytelmässä ihmissuhteet ovat tärkeitä, esimerkiksi renki Aatun ja Eemelin lämmin ystävyys. Tärkeää on myös se, että Eemelin metkujen takana ei ole ilkeys, vaan älykäs, kokeileva lapsi, joka ajattelee vilpittömän hyväntahtoisesti, tulkitsee Nuortila.
- Me olemme pyrkineet tekemään näytelmästä tarpeeksi kevyen, niin että lapset, joita katsomassa varmaan on paljon, jaksavat seurata sitä. Astrid Lindgren on kirjoittanut tarinan täysin lapsen näkökulmasta, ja meille lapset toimivat kertojina näytelmässä. Silti juuri näitten herkkien ihmissuhdekohtausten pitäisi puhutella aikuisiakin, Nuortila painottaa.
Sunnuntaihin on aikaa pari päivää ja Kuhmolaisteatterilla on edessä viimeiset tiukat harjoitukset. Ensi-illassa nähdään, mitä tunnollinen työ on saanut aikaan ja miten Kissankulma rupeaa elämään. (pj)