Hyvän kesäteatterin kriteereinä pidetään viihtymistä, juonessa mukana elämistä sekä koko perheelle soveltumista, täytti Kuhmolaisteatterin Vaahteramäen Eemeli kaikki vaatimukset. Leena Nuortilan ohjaustyö Astrid Lindgrenin luomasta pojannaskalista ei varmasti tuottanut pettymystä filmiversiosta tai kirjasta mielikuvansa saaneille. Niin hyvin Eemeli sopi Kuhmoon, Multikankaalle.
Eemeli (Juhani Malinen) ei kohonnutkaan niin merkittäväksi päähenkilöksi kuin olisi voinut, mutta se oli vain hyvä.
Kissankulman asukkaat nousivat esille omine erityispiirteineen, parhaiten kuitenkin piika Liina. Voi mahdotonta, kun Liina (Sirkku Malinen) kuuli, ettei Aatu-renki rakastakaan häntä, niin kyllä heikommat kakarat silloin juosta alta pois. Niin vihainen Liina oli. Aitoa temperamenttia niin suuttumisissa, iloitsemisissa kuin hammassäryssäkin Liinalta kyllä löytyi.
Anttoni (Kauko Huusko) ja äiti Alma (Anelma Huotari) olivat mainio pariskunta: tunteenpaloakin löytyi, sanomistakin aina välillä tuli. Televisioversiossa isän Eemeli-huuto oli vieläkin vihaisempi kuin tässä näytelmässä, mutta isän inhimillisyys tuntui ainoastaan hyvältä.
Eemelillähän niitä metkuja riitti, vaikka isä ihan rukoili, että poika muuttuisi. Mutta ei Eemeli mitään ilkeyttään tehnyt, ei vaan ihan kokeilunhalusta. Huikea kohtaus näytelmässä oli kun pikku-Iida (Hanna Huotari) roikkui lipputangossa. Tanskan lipuksi Iidaa luuli rouva Pekkala (Liisa Mikkola), yksi Kissankulmassa pidettyjen pitojen vieraista.
Valloittavan hauskan ja mukaansa tempaavan puolitoistatuntisen sai Kissankulman väen seurassa kyllä viettää. Yleisö viihtyi ja hauskaa oli. Multikankaan kesäteatterin talo sopi kuin nappi silmään, ja ympäristö oli niin ruotsalainen kuin Kuhmossa voi vain olla\ldots (kk)