Irrottelua. Eija Sirviö (Maija), Markku Kemppainen (Arto), Jukka Jauhiainen (Vossikka) ja Tuomo Piirainen (Kake) irrottelevat kera viinan suomalaisklassisessa kesäteatterikohtauksessa.
Kesäteatteria. Kuhmolaisteatteri Multikankaalla: Mies, joka ei osannut sanoa ei. Käsikirjoitus: Jussi Kylätasku ja Matti Kuikkaniemi. Ohjaus Kari K. Kajaus. Lavastus: Hannu Sääski. Musiikki: tuliluut. Puvut: Leena Ohtonen. Äänentoisto Antti Ohtonen, Henkilöt: Sonja Immonen, Jukka Jauhiainen, Markku Kemppainen, Heta Ohtonen, Jonna Piirainen, Tuomo Piirainen, Heikki Pitäjämäki, Sanna Pulkkinen, Eero Pääkkönen, Eero Rytkönen, Eija Sirviö.
Jos viina, sauna ja seksi ei kesäteatterissa tepsi, niin johan on kumma. Tämän kuhmolaiset tietävät tasan tarkkaan. Kuhmossa on aina osattu viihdyttää kesäteatteriyleisöä puskateatterin keinoin ja yleensä onnistuttu.
Näytelmänä Mies, joka ei osannut sanoa ei on yhtä aurinkoisen hymyilevä kuin Risto Jarvan elokuva. Eipä ihme, sillä Jussi Kylätasku kuului elokuvan käsikirjoittajiin.
Elokuvasta poiketen Vallilan puukaupungin osassa avioliittoneuvojaksi ryhtyvä Aimo-pappi saa näytelmässä työkomennuksen Soramäen kylään jonnekin Suomeen. Aimo kohtaa kuitenkin samat kommellukset kuin elokuvassa. Hän saa taas kerran Millansa ja tällä kertaa myös soramäkeläisten lemmenasiat kohdalleen.
Vieraileva ohjaaja Kari K. Kajaus toteaa ohjaajansanassaan: ''Mitäpä se hyvejää... tämäkin aikaansaannos saattaa monien mielestä olla täyttä potaskaa.'' Ja hän jatkaa, että jos ei ammattitaitoa olekaan riittävästi, niin intoa sitäkin enemmän.
Mukavan ivallisesti heitetty. On totta, että Kajaus on maakunnan yhdeksän kesäteatterin ainoa ns. harrastajaohjaaja, kun muut ohjaajat puolestaan tienaavat leipänsä ammattiteattereissa.
Harrastajan ja ammattilaisen ero on joka tapauksessa useasti hiuskarvan varassa. Tuo hius ja vara ei suinkaan ole taito vaan palkka. Ammattilainen tienaa kuukausipalkkaa, harrastaja ei, sillä vielä tänään monet maaseututeatterit joutuvat kiinnittämään henkilökuntaansa taitavia harrastajanäyttelijöitä. Peruskoulutuksen saaneet näyttelijät kun eivät maaseudulle lähde.
Kainuulaiseen tapaan Kajaus vähättelee työtään. Ei tarvitse. Ohjaus on hartaasti tehty sillä näyttelijäkunnalla, joka ohjaajalla on käytössään. Vieraileva ohjaaja joutuu aina sen tosiasian eteen, että näytelmä on toteutettava niillä näyttelijöillä, jotka kulloisellakin teatterilla on tarjottavanaan.
Mies, joka ei osannut sanoa ei -näytelmän humoristista uskottavuutta hiertää kuitenkin roolijaon iällinen epätasaisuus. Vaan eipä haittaa, sillä esitys on kuitenkin loppuun asti harjoiteltu. Parasta esityksessä on se, että ohjaaja on saanut näyttelijänsä tyypittelemään roolinsa riemumielellä keskellä Hannu Sääsken naivistista lavastusta.
Mies, joka ei osannut sanoa ei -näytelmä on kuhmolaisittain mitoitettu valinta ja toteutus. Niin, että kyllä se hyvejää, minkä hyvejää.
Pauli Haataja