Turkka, Hannu Glad, ja Pietolan isäntä, Pentti Lampinen. Missäs ne nämä länget? Siellä, missä kaikki muukin... joutavan jäljillä!
ei kuvausta
ei kuvausta
Ei se tuo ihmisen luonne muutu, vaikka aikaa kuluisi vuosikymmeniä. Teuvo Pakkalan kirjoittama Tukkijoella peilasi jälleen meidän luonteitamme ja samat pietolat, rättärit ja tolarit ne poukkoilevat joukossamme tänäkin päivänä. Kansallisromanttisen aiheen ympärille nivotut ihmiskohtalot riemastuttivat aitoudellaan ja Kuhmolaisteatteri oli omalla maaperällään. Vili Auvisen sovittaman kansannäytelmän ohjaajana toimi Toivo Mikkola ja lisäksi näytelmässä esiintyivät säestäjinä Kuhmon Harmonikkapelimanneista Eila Hallamaa, Osmo Korhonen ja Jukka Pöllänen. Lavastajana toimi Kauko Huusko, tanssit suunnitteli ja ohjasi Maire Lehtinen, musiikin sovitti Reijo Määttä ja laulut lahjoitti Leevi Kivioja. Ensi-ilta on sunnuntaina, valitettavasti yleisöä oli vain kourallinen, mutta tunnelma oli hyvä.
Teuvo Pakkala kirjoitti Tukkijokensa kahdeksankymmentä vuotta sitten. Näytelmää katsoessaan [katsoessa] ei voinut välttyä ajatukselta, että riemastuttavan ja viihdyttävän näytelmän saa toki aikaan ilman kärkeviä kannanottoja puoleen tai toiseen. Ei tarvinnut väkivaltaa, eikä pornoa. Näytelmässä kuvattiin rakkautta, tuota ikuista aihetta, mutta se kuvattiin nätisti ja aidosti. Musiikki oli reipasta ja mukaansa tempaavaa. Näytelmään sisältyy paljon tilannekomiikkaa, [johon] joihin näytelmän henkilöt tempautuvat mukaan teeskentelemättömästi.
Jos lauletaankin, että ''Olet mun, olet mun, lökäpöksyni mun...'', niin Tolari lie niitä lökäpöksyjä parhaasta päästä. Kauko Huuskon esittämänä Tolarista tulee niin sydämeen käyvän liikuttava, että Maijan pitää olla puupökkelö, jos ei Tolarille suostu. Ottiatuota sitä Tolaria kun vain Maijaa haikaili, ja tosissaan. Turkan tullessakin Tolari tokaisi ''Maijako tuli?''. Tolari lausui paljon kuolemattomia ajatuksia, kuten esimerkiksi: ''Niin on tuo Anni vikkelä kuin tervattu sian saparo'' ja vasussa vankina ollessaan Tolari päiväili, että ''Selevinpäinkö tässä pittää koattuo''.
Maijan osaa esittänyt Aune Pulkkinen istui roolissaan kuin hansikas. Maijalle ominainen topakkuus ja hoksaavaisuus tuli hyvin esille ja voi sitä auttamisen halua, että Tolari oppisi lukemaan ja hätää sen puolesta, että Tolarin tukkilaisenpää ei kestä lukemista.
Toiset rakastavaiset Katri ja Turkka olivat nuoria ja herkkiä. Paljolti he joutuivat odottelemaan, miten asiat kääntyvät. Turkkana Hannu Glad, kaunisääninen ensikertalainen. Turkka oli hänen tulkitsemanaan varma ja silmän pyöräytykset sitä luokkaa, että asiat hoksattiin heti. Katrin roolissa Seija Piirainen onnistui tuomaan esille millainen on rakastunut nuori tyttö, ujo ja punasteleva ja varmasti tunteisiinsa luottava. Talokas Pietolan raha-asiat ovat niin solmussa ja talo niin rappiolla, että siinä meinasi jo Katri-tytärkin joutua naimisiin ihan väärän miehen kanssa.
Sharmantisti harmaantunutta Pietolan isäntää esitti Pentti Lampinen. Hän eläytyi rooliinsa hyvin, aina vanhan miehen kävelytyyliä myöten. Olihan näytelmässä kolmaskin rakastava pari, Huotari ja Anni. Varsin musikaalisia olivat nämä rakastavaiset. Huotarina oli Seppo Kyllönen ja Annina Leena Nuortila. Valitettavasti Leena Nuortilan kaunis ääni ei ollut parhaimmillaan, sillä viikon verran vaivannut käheys kiusasi vielä ensi-illassa. Seppo Kyllösellä sitä vastoin oli ääntä vaikka muille jakaa. Molemmat oli helppo tunnistaa rooleihin sopiviksi.
Kruunun palvelija Rättäri oli helisemässä ihailijoittensa kanssa. Uskovaisten naisten ryhmä piti huolen, ettei seuraa puuttunut, eikä seuroja laiminlyöty. Rättärinä oli Jukka Pöyhtäri ja uskovaisina naisina Liisa Kyllönen, Maija-Katri Mäkinen, Annikki Kartimo-Kivioja ja Eevi Kyllönen. Orpoa poikaa Kustaata yrittivät kaikki petkuttaa, mutta avomielisyytensä vuoksi Kustaa pelastui aina kuin ihmeen kautta kuiville. Kustaana oli Marko Heikura. Ketään ei jättänyt kylmäski kaksi tukkilaista, nimittäin Kasuri ja Toikka. Silmissä oli sellaista pilkettä, jota vain monet kosket seilanneella tukkilaisella on. Kasurina oli Mikko Klemetti ja Toikkana Matti Pikkarainen. Otermana Leevi Kivioja ja Valeena Kalevi Väisänen. Kylän tyttöinä nähtiin Sari Pesonen, Marja-Leena Virnes, Anne Peltola, Pirjo Kokkomäki, Riitta Sahlström ja Eeva-Liisa Tauriainen.
Näytelmän ohjaaja Toivo Mikkola kertoi, että henkilöt Tukkijoella näytelmään on otettu tyyppi-perusteella. Jo viime syksynä aloin katsella kuhmolaisia ''sillä silmällä'' ja sieltähän ne löytyivät henkilöt Tukkijoella tapahtumiin, osa entisiä tuttuja ja osa ihan ensikertalaisia.
Tukkijoella on aina ollut suosittu näytelmä. Näytelmästä on vanhempi ja uudempi versio, tämä Kuhmossa esitettävä on se uudempi. Näytelmä on muotoiltu niin, että tukkilaiset ikäänkuin lähtevät yleisön joukosta. Esitys alkaa sillä, että tukkilaiset ja kylänväki musisoivat ja tanssivat eteisaulassa. Ja kun näytelmän kestäessä tulevat eteen kihlajaiset, niin näyttelijät hakevat tanssikavereita jopa yleisön joukosta. Kun näyttämöllä lauletaan ''Vielä niitä honkia humisee'' ja ''Tula tuulan tuli tuli tei'', niin jälleen yleisö voi osallistua.
Ne kaksi tuntia, jotka näytelmä kestää, antavat jokaiselle jotakin. Tukkijoella esitetään vielä seitsemän kertaa. Kannattaa käydä, ei tiedä vaikka pääsee tanssimaan humppaa ikinuoren Pietolan isännän kanssa!