Juhliva näyttelijä Kauko Soirila Hurumykkylän isäntänä, Hurumykkylän emännnän (Liisa Kärki) alamaisena. Kuva: Valokuvausliike Komulainen.

Lehti-ilmoitus.

Innostuneen vastaanoton sai ''Peräkylän profeetta'' Kuhmossa

Kainuun Sanomat 26.6.1956

Kuhmossa on näytelmäharrastus kehittynyt huomattavasti, innostus näyttämöharrastusta kohtaan ei ole havaittavissa pelkästään näyttelijöiden keskuudessa vaan sitä on koko kuhmolaisessa teatteriyleisössä. Sen huomasi jälleen erittäin hyvin kauniina juhannusaattoiltana Näytelmäkerhon ulkoilmanäyttämöllä, Tuupalan omistaman kauniin Myllypirtin pihalla, jossa olikin tarjolla tavallisuudesta poikkeava tilaisuus. Näytelmäkerhon puheenjohtaja Kauko Soirilan viettäessä 15-vuotistaiteilijajuhlaansa ja samalla jäähyväisnäytäntöään Kuhmossa, esiintyen Tatu Pekkarisen kirjoittaman näytelmän ``Peräkylän profeetan’’ ohjaajana ja näyttelijänä. Tämän laatuisesta korkeatasoisesta ja samalla Kainuun ainoasta kesäteatterista saa Kuhmo olla ylpeä. Se on osoituksena Kuhmon suurista kulttuuripyrkimyksistä.

Valitsemalla juhlaesitykseksi juuri tämän näytelmän on juhliva ohjaaja-näyttelijä Kauko Soirila menetellyt oikein, hyvin helpolla valitsee juhliva näyttelijä esitykseksi jonkin vakavan draaman, jollaista ei tähän aikaan vuodesta jaksaisi sulattaa. Tämä Pekkarisen kevyt iloittelu on helposti sulavaa ja ohjaaja tarjoili sen yleisölle sopivasti höystettynä, menemättä missään liiallisuuksiin. Ohjauksesta onkin sanottavana pelkästään hyvää, ellei ohjaajan tilille lasketa ensikertalaisten paikoitellen liian hiljaista replikointia.

Näytelmän ohjaustyön lisäksi esitti Kauko Soirila näytelmässä Hurumykkylän isäntää. Soirilalla on muuten ihmeellinen taito kosia yleisö itselleen, tällä kerrallakin yleisö aplodeerasi Soirilan ilmestyessä näyttämölle, vaikka hän ei ollut ehtinyt lausua vielä sanaakaan. Katsoja huomaa Soirilan esiintymisestä heti, että hän on todella esiintynyt näyttämöllä 15 vuotta.

Hurumykkylän emäntä Liisa Kärki vei osansa vakuuttavasti lävitse. Joissakin kohdin olisi ehkä saanut olla äkäisyyttä enemmän.

Ernesti Juntunen alias Jussi Koivusilta, on todellinen tyyppinäyttelijä, nytkin Koivusilta oli Ernestin kiitollisessa roolissa kuin kotonaan.

Irja Ivanoff omaa sellaiset lahjat, että hänen paikkansa olisi oikeammin ammattiteatterissa. Tällä kerrallakin oli aivan ihmeellistä, että luonnossa niin herttainen tyttö voi näyttämöllä tuoda esiin jopa todellista todellisimman juoruakan. Todella korkealuokkainen esitys.

Hurumykkylän tytär Pirkko, jota ensikertalainen Kaarina Heikkinen esitti, oli ensikertalaiseksi hyvä, mutta paikoittainen diivailu olisi pitänyt jättää pois tällaisesta maalaistytön osasta.

Tanssijatar Josephine Pakarinen (Mirja Koskiaho) ja Sirkus-Pelle (Reino Kääriäinen) toivat esiin sen, minkä näistä karrikoiduista osista voi tuoda. Juuri näissä rooleissa olisi helpolla voinut ampua yli maalin, kuten kirjailijakin on näiden henkilöiden kohdalla tehnyt.

Martti Kinnunen Pelle-kanttorina oli osaan toisiin verrattuna liian nuori, josta paikoittainen avuttomuus johtui. Kun vielä mainitsemme Urho Huotarin rovastina, voimme kokonaisuutena todeta näytelmän olleen eheän ja hyvän.

Näytelmän loputtua juhliva Kauko Soirila sai vastaanottaa runsaasti lahjoja ja kukkia onnitteluineen, joihin myös Kainuun Sanomat haluaa yhtyä lähelle puoleen tuhanteen paikalla olleen yleisön seuraksi. On vahinko Kuhmon ja koko Kainuun näyttämöharrastukselle Soirilan kaltaisen näyttämöpersoonan menetys.

L-P

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.