Next: Herra Adamson (1929), Previous: Emma (1929), Up: Leo Kauppi [Contents][Index]
Olen kulkenut merta ja maata, vaikken kertoa mä kaikkea saata, mitä nähnyt ja tehnyt on kulkeissain - no sen laulan nyt teille vain. Mikä minunkin peijakkaan sai pilojani laskemaan? Kai arvaatte nyt, että dollar’ on se, mikä minunkin laulaan saa.
Oli kolmenkolmatta vasta, kun kodistani matalasta hyväst’ heitin mä isälle ja äidille vaan. Sanoin lähteväni Kultalaan. Viel’ korvissani soi äidin ilosanat noi "Heitä huolet pois, vaikka kohtalo sois tien sullekin raskahan".
Matkani hauska oli kyllä, kun nuoruuden into oli yllä, kun lapsen lail’ olin unteni mail’ mutta dollareita taskussain. Ja mä pikkusen kerrassaan aloin hiljaa laulamaan: "juo maljat pois, että hauska sun ois, kyllä näkyvis’ on lännen maa".
En tuntenut maata lännen vaan jänkin rautakämmen pani minunkin kyllä tuntemaan, et’ turha on haaveilla. Viel’ korvissani soi nyt kalliit sanat noi "heitä haaveet pois, että parempi sun ois päästä pinnalle maailmaan".
Jos totuutta haluatte multa, minä toivon, että mulla ois kulta sillä vanhaks’ pojaks’ mä aio en, siinä kuulette totuuden. Minun lauluni kajahtaa niin kauan kuin tyttösen saan, eikä siihen se lopu, jos kestääpi sopu, vaan kaikaa ainiaan.
Siis pitäkääpä tyttöset huoli, sillä poika on vielä nuori, usein on oma se dollarin saatte parempi, kun pauloihin. Se mulle hymyää, hälle lauluni laulan tään, "Heitä huolet pois, nyt jo maljakin jois kun onnemme hymyää".