1.10 Juhannustanssit Paksulassa (1927)

Halitulijallaa tämä poika rallaa jämäkällä polkantahdilla. Juhannusyönä se tanssi on työtä ja pelimanni istui rahilla. Hei viululla veti se haitartaijaa huitunluitia aijaijaijaa. Kerto: Jousi se liikkui sousi ja kiikkui jalkakin tahtia jyskytti.

Repäsevä rytke, tanssin jytke oli siellä Paksulan pirtissä. Kissakin säikkyi, pankolla väikkyi ja ihmetteli hampaat irvessä. Kun pelimanni veti sitä haitantaijaa huitunluitia aijaijaijaa. Kerto.

Maikki ja Kusti ne vimmatusti hakkasi lapikasta lattiaan. Sootarin Mari sano: ”Siin’ on pari, jolla ei ole polvessa pattia.” Hei viulu se vinkuu haitantaijaa huitunluitia aijaijaijaa. Kerto.

Nurkassa muori perunoita kuori ja veisasi helvetin vaivasta Vaaripa hihkas Ullaa sihtas ja sano sieltä näkevänsä taivasta. Ja viulu se vinkui haitantaijaa huitunluitia aijaijaijaa. Kerto.

Kertoi sen kuiske: helmojen huiske oli ollut tallin takana. Huomasi kaikki, kun kalpeni Maikki ja kasvoilta oli kuin lakana. Viulu se vinkui vaan haitantaijaa huitunluitia aijaijaijaa. Kerto.

Kiihtyi se kutke, hulina ja hutke ja kissakin pyörtyi jo pankolla. Pelimanni naukkas, pullosta haukkas, ja sano, että tuokaapa sankolla. Ja sitten se veti heti haitantaijaa huitunluitia aijaijaijaa. Kerto.

Aamulla varhain sää oli parhain ja pelimanni pellossa pötkötti. Silmiä hieroi ja katseli kieroon kun iso sika vieressä rötkötti. Ja pelimanni valitteli aijaijaijaa eipä nyt kuulu haitantaijaa, lysti on loppu ja tyhjä on pottu ja päässäkin kohmelo jyskyttää.