1.11 Kalle parka (1930)

Kalle, kun hän syntyi tänne melskeeseen, huusi, kuin ois’ pudonnut hän järvehen, niin kuin koko synnytys oisi suuri erehdys eikä tiennyt, mist’ on kysymys.

Ämmät siinä viisaina nyt hääräili, puntarilla miehenalkua määräili. Kallea, kun tutkittiin, silloin heti huomattiin seikka, josta sitten tulikin:

Kerto: Kalle parka, pääs’ on arka, sen jo huomaa päältä päin. Vaan sä varmaankin voit siinä onnistuu, mis’ ei onnistunut vielä kukaan muu.

Kalle joutui rippikoulun penkille flikoille ja uskontonsa pyörteehen. Siin’ on viisauden puu, siin’ on miehen kylkiluu siinä tehtiin Aurinko ja Kuu.

Sakramenttia oli hällä seitsemän, joskus joku vaille, joskus enemmän. Kaanaan häissä ryypättiin, mässättiin ja tapeltiin Juutas joutui trokarina kiin.

Kerto.

Kalle alkoi tyttäriä riiaamaan ja kun vihdoin saa hän oman armahan. siinä vasta harmistuu, tyttönsä on vääräsuu suutelonsa aina leukaluun.

Kalle etsi toisen nyt ja paremman se on taas kun elefantti naamaltaan. Niitä ei voi suudella, vaikka kuinka ponnistaa, nenä kun on aina vastassa.

Kerto.

Kalle sentään lopuks’ yhden lesken sai, halaili ja suuteli ja sitten nai. Leskelle - sen kaikki ties - Kalle oli kuudes mies. Silloin sammui Kalle syömmenlyönt’.

"Mis’ on akka miehet sulla entiset?" Yks’ on kuollut, kaks’ on vienyt vennehet, yks’ on tullut hulluksi, yks’ on tehnyt konkurssin, siinä Kallen sydän itkikin.

Kerto.