1.12 Kesalaitumelta (1929)

Kun sain kylläni kaupunkitaloista, päästin Helsingin tomut minä jaloista. Savoa kohti laiva hohki, Vaajasalmea kynti. Mua vaivasi herrojen tauti, mihkä kuuluu, ett’ istu ja nauti, juo ja syö, mutt’ heitä työ, sillä se on synti. Siksi lähdin maalle 3x kelliskeleen vaan. Siksi lähdin maalle kelliskeleen vaan, kelliin vaan ja saamaan auring’baadii.

Siellä asuin minä paikassa jalossa, kauppias Pelkosen talossa. Olen syönyt ja uinut, vaan en puinut, siks’ olen lihonutkin. Siellä saunan penkillä loijoin, raihnaita raajoja oijoin, tällöin, silloin, lauantai-illoin vatsalla selkää hutkin. Päivittäisin taasen 3x kelliskelin vain. Päivittäisin taasen kelliskelin vain, kellin vain ja otin auring’baadii.

Mä aioin myös ahvenia onkia ja aloin niille matosia tonkia, sit’ heitin veteen niiden eteen, odotin, jos heit’ tullee. Mutta onkeani aina ne vieros’ ja tuumivat silmät kieross’, ett’ ”Tuohon en me’!” ja tuntui kuin ne ois sieltä huutaneet mulle: ”Pysy sie, äijä, maalla ja 3x kelliskele vaan. Pysy sie, äijä, maalla ja kelliskele vaan, kelli vaan ja ota auring’baadii”.

Myös leikkasin ruista ja kauraa, se ei käynyt, ne alkoivat nauraa. Mä aattelin silloin, kun vieläkin illoin, jos oppisi tuonkin tempun, ettei tarvitsis’ olla niin mykkä, kun on pellolle tehtävä kykkä, vois’ tehdä niteen ja sitoa siteen, et’ sais’ ”ehta hentun”. Silloin ei tarvis muuta kuin 3x kelliskellä vaan. Silloin ei tarvis muuta kuin kelliskellä vaan, kellin vaan ja otin auring’baadii.

Kun kävelin mä raitilla siellä, se huvittaa vähän mua vielä. M’ nostin rintaa, se kohotti hintaa ja herraks’ ne muakin luuli. Ne niias ja sanoivat päivää, minä vain: ”Päivää, päivää!” Mutt’ aikaa myöten juoden ja syöden kyllä nimeni kuulin. Mitäs minä tuosta, mä 3x kelliskelin vaan. Mitäs minä tuosta, mä kelliskelin vaan, kellin vaan ja otin auring’baadii.