Next: Kuuliaiset Kottilassa (1926), Previous: Kesalaitumelta (1929), Up: Leo Kauppi [Contents][Index]
Kulkijapoika näki kulkeissansa aukeevan ruusunkukan rakastaa vaikkei omistaa olis’ kulkijapojallakin lupa
Kulkijan elämä on tyventäja tuulta, myötä- ja vastamaata. Odotella tuulella tyventä ei kulkijapoika saata.
Pulmuni oma tummatukka silmäsi säihkyvät tulta. Sun katsees’ on kaunis kuin lumpeenkukka. Olet kulkuripojan kulta.
Ah, jos en koskaan kultani armas surua sun rintaasi toisi, ettei mun tähteni kyynel karvas silmiäs kostuttaisi.
Koti on köyhä sulla ja mulla ja ahtaalla leivän muru. Mutta haihtuu ne huolet, kun yhteen mennään ja silloin on kaukana suru.