1.14 Kuuliaiset Kottilassa (1926)

Läksin mä kerran Kottilaan paikkakunnan tapoja vaan oppimaan, niin oli siellä kuuliaiskekkerit, missä heilu ne pullat ja lekkerit. Ei kutsuttu oltu mua vieraaksi vaan oli mulla kunnia kuokaksi. Ja niinhän se kävi, että ilta mulla meni siellä Kottilan kuuliaistanssissa.

Sisähän kun astua pöllähdin, niin haju minun nenähäni pöllähti, kun ovensuussa oli siellä porsaita. Kanoja ja kukko oli kiukaalla. Nurkassa hyppeli vasikka ja puolet oli pirtissä lapsia. Mut’ niin sitä juotiin niin paljon kuin tuotiin Kottilan kuuliaistanssissa.

Hanuri kun alkoi potpottaa, niin kanat alkoi kiukaalla kotkottaa ja nurkassa hyppeli vasikka, riivattu tanssi se tahdissa. Porsaat ne kaiveli kuppia ja kakarat ne huuteli tuttia. Mut’ niin sitä mentiin, et liepeet ne lenti Kottilan kuuliaistanssissa.

Joi siellä morsiankin kulhosta ja sekös oli lystiä sulhosta, kun tahdis’ hän lähenteli helliä kauhalla huiteli velliä. Vieraat ne tuuppivat toisiaan ja aina oli rymyä ja roikinaa. Ja niinhän se kävi, että ilta mulla meni siellä Kottilan kuuliaistanssissa.

Ja loppu se oli vallan hassua, kun kymmenen pientä nassua nurkasta lattialle asteli ja vinosti ne vierahia katseli. Kanatkin ne lentoon hätkähti ja ne muni, että lattia lätkähti. Mut’ siihen ne suli, kunnes loppukin tuli noista Kottilan kuuliaistanssiista.