Next: Kulkurin masurkka, Up: Hannes Saari [Contents][Index]
Syvyydessä alla maan mä aherran ja niukan leipää kullan saan, kun ponnistan. Ei tuiki säde auringon - yö yllä mun. Ma olen täällä turvaton ja unhotun.
Työtä, jotka annatte tuot miettikää: kun teil’ on kaikki mannut maat, mit’ mulle jää. Työn raadanta, työn rasitus on osa mun. Kun tulee vanhuus raukeus niin unhotun.
Päättynyt on päivä kaivosmiehelle toi iltakello huojennusta kiuluille hän syvyydessä valkealle auringon ei silloin enää paina kaira ahdingon.