Next: Muistoja Suomesta, Up: Tatu Pekkarinen [Contents][Index]
Viisas kirja kun vietävä on allakka kaekkitietävä. Tää Helsingissä on räntätty ja tietoja tääteen päntätty.
Muut kirjat on turhia koruja, jonnijjoutavia loruja. Ne pilattu on paljolla hinnalla, mut ei ne riitä allakan rinnalla.
Allakka sannoo aejalleen, tähtein liikunnot laejalleen. Se tietää aaringon nousuista enemmän kun riätäl housuista.
Ja tästä nyt näkköö tuhmattii, millon on vietettävä juhlattii; millon on piettävä kestiä, tai piijalle tarjottava pestiä.
Ja tiijot tämä antaa oekijat, millonka lehmät poekiivat, kun emännällä allakan laejassa merkit on tietyssä paekassa.
Jos ostettava on hevoskapukat, kärrit, piiskat ja patukat, tää markkinat neuvoo tarkalleen, mut hintoja ei sano markalleen.
Jos sinä tyttöö riijustat, on hyvä, jos allakasta tiijustat, millon sitä vihille poukuttais, että akat eivät suutasa loukuttais.
Ja sitten kun suahaan lapsia, ehkäpä usseita satsia ja lapsille pitäs olla nimiä - no niitä tiäl’ on pitkiä riviä.
Allakka ei puhu paksuja, eikä ota neevosta maksuja, se lateloo kun täävestä kontista Helsingin horisontista.