Next: Mikko ja Miina markkinoilla (1929), Previous: Maailman Matti (1926), Up: Leo Kauppi [Contents][Index]
Kun meren aallot pauhaa ja tuuli vaikeroi, ei meripoika rauhaa se silloin saada voi. On mieless’ meren rannat ja rannan tyttäret. Mielestään ei häivy noi muistot entiset.
Ain’ aallot kulkee kulkuaan, vaan muistons’ hiljalleen, sä sillä meripojan saa usein kyyneleen. Elon kalvat myrsky eloihtii pullostaan. Nyt meren elon tyrskyt saa lasta kastella.
On kumma ihmisrinta, mis’ myrskyt myllertää se onpi meren pinta, mi harvoin tyventää. Sen sydän sykkii rinnan ja kaipaa armastaan, mut’ lailla meren pinnan se harvoin rauhan saa.