1.20 Mikko ja Miina markkinoilla (1929)

Leo Kaupin levytys: Kun Miina ja Mikko lähti markkinoille vanhalla liinakkotammalla, niin Miina se vaan sitä piätänsä kampas pässinsarvikammalla.

Ja Mikko kun nykäs ohjaksista, niin Miina se sylliin kutjahti. Mitä hyö lie siinä tehnykkään, kun suut niillä mukavasti mutjahti.

Ja vauhti se oli niin raisua, että heikkopäistä vallan se hirvitti. Kun reki oli kuuma, että lumi siinä suli, kun kilometrin tunnissa se rönkötti.

Ja Miina se sanoi Mikolle, "hei kuule sinä pölläävä jahvetti! Paneppa se pattinen polvesi kiin tässä talossa on herrojen puhvetti!"

Mikko osti Miinalle limunaatia, osti se lettivehnästä. Mikko oli just niin kuin hieno tapa vaati, mut Miina rupes puhumahan lehmästä.

Viijentoista pennin rintarossin Mikko osti Miinalle hallista, niin Miina se sano, että: "elä sinä tärvee, näkkyypä olevan kallista."

Ja sitten vielä jos rahaa riittää, niin Mikko ostaa Miinalle sormuksen Niin Miina se sano, jos ei se riitä, Mikko se saapi rukkaset.

Iloinen testamentti: Miina ja Mikko ne markkinoelle ajovat liinakkotammalla. Miina se männessä piätänsä kampas pässinsarvikammalla.

Mikko kun kiskas ohjaksista, niin Miina se sylliin kutjahti. Mitähän ne lie siinä tehnykkään, kun suut niillä mukavasti mutjahti.

Tamma se juosta jolokuttel ja kaapuntiin sitä matkattiin. Siellä sitä lystiä piettiin niin, että Miina ihan naaroo katkatti.

Ensin ne kansankeittijössä söevät alatoovija, sitten ne lähtivät kahvilaan, jossa soettivat rammahvoonija.

Mikko tilas kymmenen ranskanleipee ja limunaatimehua, ja Miinalle sano, että: minä kyllä maksan, otappas pikkusen rehua.

Viijentoesta pennin rintarossin Mikko meinas ostoo hallista, mut Miina jo kieltel: elä sinä tärvee, näkkyypä olovan kallista.

Kottiin lähtiissä Miina ja Mikko ne kihlat ostoo mätkäätti, eikä siihen kaavan kestännää, kun pappi ne vihkijä rätkäätti.