1.28 Yhteinen Susannamme (1929)

Meillä morsian molemmil’ on yhteinen Susanna nimeltään. Kuinka tuommoinen hento ja herttainen jäi meiltäkin itkemään? Kerto 2x: Oi, Susanna! Ei pidä sinun sureman! Minä kierrän vain Californian ja jälleen palajan.

Näitkö, Sanna se huivia heilutti, kun laivamme lastattiin? Ja laineet kun poikia keinutti helshannalle (?) kastattiin. Kerto.

Mitä annat sä lahjaksi Sannalle? Sen sormuksen kultaisen. Ja entäs Sannan mammalle? Silkin punaraitaisen. Kerto.

Kuule, luovuta Sanna minulle, hänet tahtoisin yksin vaan. No, mitä jäisi minulle? Ota Sannan mamma, saa. Kerto.