Kuhmolaisten oma sotajuttu

Kaleva 1974

Kuhmon kesäteatteri on harvinainen ilmiö tässä maassa: se on erikoistunut esittämään aiheesta kuin aiheesta juuriaan myöten oman juttunsa. Jo kolmannen kerran kesäteatteri esittää Kuhmosssa syntyneen, kasvaneen ja siellä asuvan Unto E. Heikuran näytelmän. Teos on viime sodan loppuvaiheeseen ajoittuva tragedia ''Vartioitu kylä'', jonka ensi-ilta ja samalla kantaesitys on lauantaina.

Näytelmä on koottu oman pitäjän aineksista. Sen perustana ovat tositapahtumat kuhmolaisessa rajakylässä Kannaksen läpijuoksun aikoihin, kun desanttitoimintakin oli vilkkaimmillaan. Rintamatapahtumien vuoksi sekä sotilaiden että siviilien ''pinna'' oli tiukalla.

Aikaisemmat Kuhmolaisteatterin näytelmät ovat olleet komedioita. Tästä esityksestä jäi vaikutelma, niinkuin vakavan teoksen tulkinnassa olisivat hupihommat kummitelleet taustalla. Esitys teki vartioidusta kylästä murhenäytelmän, jossa hupaisat tilanteet saivat sijansa - eikä kuhmolaisia tarvinnut nytkään käskeä kahta kertaa nauramaan.

Näytelmässä tulee pieni sotilasosasto vartioimaan kylään, jonka taloihin desantit ovat tehneet hyökkäyksiä ja vaara uhkaa edelleen. Loppu on yhtä traaginen kuin sodan todellisuuskin tuolloin rajan pinnassa. Hivenen ennen rauhan tuloa osa kylän asukkaista sai vielä surmansa.

Heikura ei pyri ihannoimaan sotaa missään muodossa. Hän on ollut sota-ajan todellisuuden kannalta liiankin varovainen. Se on aiheuttanut jälkiviisautta, puheenvuoroja, joiden sisältämistä asioista ei syrjäkylien siviilien ja siellä elelevien sotilaiden keskuudessa varmastikaan ole ollut tietoa.

Varsinaiseen juoneen vaikuttavia tapahtumia on niukasti. Kirjoittaja on paikannut sitä tilannekomiikalla, jollainen on tyypillistä monissa muissakin sotajutuissa.

Näytelmä on ohjausta myöten amatöörien työtä. Siltä pohjalta esitystä katsoessaan voi tulla nytkin vain yhteen tulokseen: Kuhmolaisteatteri on alallaan huippuluokkaa.

Kesäteatterin puitteet ovat mahtavat. Hienossa maisemassa on rinteessä jyrkästi nouseva puolipyöreä katsomo. Näyttämöllä on piha ja kolme kokonaista rakennusta: pieni asuinrakennus ja kaksi aittaa. Lisäksi näyttämöllä on lavastus sisätilojen tapahtumien esittämiseksi. Koko näyttämö muodostaa aidontuntuisen kokonaisuuden.

Talojen ja rinteen muodostamassa ''umpinaisessa'' tilassa ääni kuuluu vaivatta kaikkialle katsomoon, vieläpä harjun päällekin.

Esityksen vahvimpia puolia on murteen aitous. Sitä ei kenenkään esittäjän tarvitse tapailla, se hersyy vaivatta kaikilta. Ilmeisesti ensi-iltajännityksen taikka vesisateen syytä olivat ajoittaiset lamaannukset näyttämöllä. Kokonaisuutenakin rytmi olisi saanut olla nopeampi.

Sotilaita on totuttu pitämään rempseinä ja jermuilevina. Siinä lienee selitys, että sotilasosien esittäjät onnistuivat tulkinnoissaan keskimäärin selvästi paremmin kuin siviiliosien esittäjät. Joukossa on melkoisesti varsinkin nuoria näyttelijöitä, jotka eivät ole olleet aikaisemmin mukana Kuhmolaisteatterin esityksissä. He ujostelivat vielä selvästi ja tulos oli jäykkä. Esityskertojen myötä pingottuneisuus hävinnee.

Ennen viimeisen kuvaelman traagista loppua ei jännitystä onnistuttu nostamaan kylliksi ja loppu tuli yllättäen hämmentäen yleisön.

Rooleja on näytelmässä 22. Osasuorituksista vahvimpia oli varmasti Irma Leväsalmen tulkinta kuvatessaan evakosta kieltäytyvän isännän vaimoa, jonka pojan epämääräinen kohtalo aiheutti vielä hätää perheeseen. Eläytyminen ankeaan aikaan ja surun hetkiin oli vaikuttavaa. Myös hänen miestään esittävä Mauno Kähkönen on aito, itsepäinen korpiäijä.

Liukaskielistä ja vähän rämäpäistä toista isäntää esittävä Kauko Huusko osaa tehtävänsä ja on luonteva. Kantavia voimia tulkinnassa ovat myös vartiotukikohdan päällikköä esittävä Lasse Åberg, radisti-alikersanttia esittävä Antero Kokkonen ja sotamies Kervistä esittävä Pentti Romppanen. He pystyivät kaikki vivahderikkaaseen esitykseen, josta monen kanssanäyttelijän kannattaisi ottaa oppia.

Ohjaaja Jussi Koivusillan olisi ehkä kannattanut käyttää asemoinnissa enemmän mielikuvitusta. Kuvaelmien vaihtuessa tuli vasen, oikea, vasen, oikea -tunnelma. Tosin kuvaelmat oli saatu vaihtumaan joustavasti.

Pekka Kinnunen

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.