Kuhmolaisteatteri esittää Pekkarista

Kainuun Sanomat 29.6.1976

Sade latisti ensiesitystä

Kuhmolaisteatteri avasi sunnuntaina Kainuun kesäteatterikauden. Teatteri esittää myös tänä kesänä Unto E. Heikuran kirjoittamaa näytelmää ''Vartioitu kylä'', jonka on ohjannut Jussi Koivusilta. Kuvassa vasemmalta Irma Leväsalmi (Tulivaaran emäntä), Teppo Korhonen (Tolvanen) ja Mauno Kähkönen (Kalle, Tulivaaran isäntä).

Vaikka Kuhmolaisteatterin tämänkesäisen näytelmäesityksen Tatu Pekkarisen Peräkylän Profeetan ohjaaja Jussi Koivusilta vakuuttikin tilanneensa sunnuntaiseen ensiesitykseen poutaista säätä, ei Koivusillan tilausta ilmeisesti ollut noteerattu, sillä jo muutaman minuutin kuluttua esityksen alkamisesta tipahtelivat ensimmäiset sadepisarat kesäteatteriin. Sadetta jatkui koko esityksen ajan eikä tämä voinut olla vaikuttamatta latistavasti kuhmolaisten esitykseen. Näyttäisi olevan paikallaan, että sään haltijat ottaisivat huomioon kesäteatterin ohjaajien tilaukset.

Kuhmolaisten kesäteatterilla on perinteitä. Näytelmiä on esitetty Kuhmossa 1960-luvun alkupuolelta lähtien joka kesä yhtä [1967] lukuunottamatta.

On esitetty ja nähty Tukkijoella, on mennyt Seitsemää veljestä ja viimeisimmät vuodet on keskitytty kuhmolaisen Unto Heikuran näytelmien esityksiin, jotka kuhmolaiset ovat tunteneetkin omimmikseen.

Heikuran uusin näytelmä Pihkasetelit nähdään tänä kesänä kuitenkin heinäkuussa Kajaanin kesäteatterissa ja kuhmolaiset olivat valinneet nyt vaihteeksi esityskohteekseen vanhan ja taatun Tatu Pekkarisen kolminäytöksisen kansankomedian Peräkylän profeetta. Onhan Pekkarisen komediassa kyllä aineksia kesäteatterille: on tekstin sutjakkuutta ja juonen koomista myllerrystä yllättävine käänteineen niin paljon, että hyvä kun mukana pysyy.

Mutta ei auta mikään: aika näyttää tehneen tehtävänsä ja esitystä katselee kuin vanhaa suomalaista elokuvaa 1940-luvun lopulla.

Pekkarisen komedian yllätysmomentit, nämä nimien ja asioiden sekaantumiset ja siitä seuraavat väärinkäsitykset sekä sotkuun menneiden asioiden oikominen eli onnellinen loppu alkavat olla jo niin taattua tavaraa, että yleisökin hörisee niille lähinnä rutiinilla.

Sisältyyhän näytelmään toki tilannekomiikkaakin kuten komedian luonteeseen kuuluu tai ainakin Pekkarisen aikoina kuului. Ja se jos mikä, nyt viimeistään vetää suupielet virneeseen, on aina vetänyt.

Tatu Pekkarisen Peräkylän profeetta on varmasti aikoinaan kantaesityksessään ollut julmetun hauska näytelmä, joka on todella joskus naurattanut ihmisiä. Tämän vuosikymmenen ihmiset ovat kuitenkin näille kuvioille jo naurunsa nauraneet.

Mutta kaikesta tästä huolimatta: Kuhmolaisteatterin esityksellä on oma mielenkiintoarvonsa. Harvoin enää saa nähdä elävänä teatterina esitettynä tämäntapaista komediaa: sen vuoksi sitä katsoo kuin muinaismuistoa ja epäilemättä hieman kunnioittaen.

Toiseksi Kuhmolaisteatterin Peräkylän Profeetan esittäjät tekevät Pekkarisen roolihahmoista kerrassaan mainioita tyyppejä.

Ohjaaja Jussi Koivusilta takoi innostusta ja henkeä päälle ensiesityksen taukojenkin välissä ja kyllä hän Pekkarisen tekstin tuntee, jos kuka. On itse näytellyt samaa näytelmää Kuhmossa 1950-luvulla.

Vaikea sanoa, olisiko esitys terästynyt, jos tekstiä ainakin joidenkin lirkuttelujaksojen kohdalta olisi vähän lyhentänyt. Mutta juuri näissä kohdissa tuntui tarina vesittyvän ja kiinnostuskin herpaantuvan.

Jo maankuuluksi teatterimieheksi kohonnut kuhmolaismetsuri Kauko Huusko talollinen Aaprami Hurumykkylänä oli vahvan osaavalla taidollaan vetää koko näytelmän itselleen, mutta tyylikkään tosikkomaisesti tarjosi hänelle herkullisen hauskan vastapuolen Mauno Kähkönen Ernesti Juntusena, kylän viisaimpana ja rikkaimpana talollisena. Ernesti Juntusen roolin tarkoitus oli olla varsinainen peräkylän profeetta, mutta kyllä kuhmolaisesityksessä hänenlaisekseen profeetaksi kohosi myös talollinen Aaprami Hurumykkylä.

Aino Pulkkinen Hurumykkylän Karoliinana toteutti oman osansa myös asiaan kuuluvan repäisevästi ja irrotti kesäteatteriyleisöltä monet makeat naurut.

Ja kun on vanhasta kunnon kansankomediasta kysymys, ovat kuvioissa mukana tietenkin rovasti (Yrjö Haverinen), kanttori (Teppo Korhonen), ja talollinen Hurumykkylän tytär Pirkko (Eija Huusko), jonka naimakauppojen ympärille näytelmän juoni suurelta osin perustuu.

Yrittämisen innolla ja näytelmän kokonaisuutta vahvasti tukien selvisivät osistaan myös Kaarina Kähkönen entisenä tanssijattarena, Veikko Huotari sirkuksen koomikkona ja Arja Pulkkinen kylän juoruakkana.

Kuhmolaisteatterin tämänkesäinen esitys tarjoaa mainion mahdollisuuden verrata (testata) Tatu Pekkarista ja hänen tekstiään kuhmolaisen Unto Heikuran näytelmiin. Kyllä pääosien esittäjät viihtyisivät repsakasti Pekkarisenkin näytelmän parissa.

Näytelmän päätyttyä poistumisrytäkässä kuullut parit kuhmolaisrepliikit, joissa yksinkertaisesti todettiin, että "eipä tuo nyt ollut paljon mistään kotoisin" panivat ounastelemaan, että ehkäpä ensi kesänä on taas Unto Heikura uusine näytelmineen vuorossa.

Liekö Kuhmolaisteatteri totuttanut yleisönsä liian hyvälle, kun ei tahdo kelvata kuin oman pojan teksti?

Mutta näkemisen ja kuulemisen arvoinen on tämä Peräkylän profeettakin. Kunhan vain säät suosisivat paremmin, niin varmaan tunnelma vielä nouese.

Eero Marttinen

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.