Kirje Kuhmosta

Kajaanin lehti 25.7.1910

Erityisemmin mieltäjännittävien asiain puutteessa alotetaan puhella tavallisesti kertomalla sääsuhteista.

Niinpä täytyy minunkin mainita, että kaikki mekin on saatu kärsiä niin hyvät kuin huonotkin ilmat, niin kylmät kuin lämpimätkin säät, vaikka emme ole olleet niin herkät niistä ulkomaailmalle valittelemaan. Lunta se sateli täälläkin parhaana kesäsydännä eli juhannuksen aikaan, ja kylmät tuulenvihurit ovat tuon tuostakin paljasjalkaiset kylän tieltä hävittäneet. Se on kuitenkin luonnon laki, että pahankin ilman perästä paistaa päivä selkeästi. Niinpä on taasen käsissä sellaiset helteet, että kyllä vesi otsasta tihkuu, jos vähänkin jotain toimii. Kauniit ilmat ovat kuhmolaisetkin houkutellut miltei kaikki heinäntekoon, vaikka useat arvelevat vielä heinäänsä liian keskenkasvuiseksi. Vuodentulo heinistä mahtanee tulla jotakuinkin tyydyttävä, vaikka alkukesästä näytti hyvin epätoivoiselta. Samaten muissakin laihoissa. Rukiit osaksi jäivät harvoiksi, mutta aivan huonoksi sanottavaa vuotta ei siinäkään tule.

Noista meidän henkisistä harrastuksistamme minä olisin halulla vähän kertonut, mutta mitäpä niistä kertoisin, kun meillä kuhmolaisilla ei sellaisia paljon ole. Luonto on varmaan järjestänyt meidän henkiset toukomaamme yhtä karupohjaisiksi kuin taloudellisetkin, että siinä on perin vaikea saada ensin siementäkin itämään, mutta vielä vaikeampi saada kunnollista satoa.

Seuroja ja yhdistyksiä meillä kyllä jo alkaa olla useammanlaisia, että niiden avulla kyllä jo suuriakin voisi aikaansaada, jos olisi intoa ja innostusta.

Onhan pitäjässämme jo neljä maamiesseuraa, kaksi nuorisoseuraa, työväenyhdistys, palokunta ynnä muuta. Mitä tulee maamiesseuroihin, niin tuskin lienee aikomustakaan vaikutusta ulottaa säännöissä määrättyjä virallisia kokouksia ulommaksi. Nuorisoseuroista tuntuu Vieksin seura olevan vielä hengissä, koska sen jäsenet aika-ajottain kokoontuvat keskustelemaan asijoistaan, jopa toisinaan vapaa iltamiakin koittavat hommata. Tämän seuran toimintaa vaikeuttaa kyllä suuresti se ikävä kepponen, minkä säännöt tekivät vahvistusmatkallaan.

Matkalle lähtivät jo viime syksynä evästettyinä matkaa varten tarvittavalla rahasummalla, mutta sen koommin ei ole mitään tietoa tullut niiden nykyisestä olinpaikasta. Lienevätkö jääneet rahan vähyyden tähden kiini tai olisiko raha siksi miellyttänyt, että karkulaisena livistivät vapaampiin oloihin, eli mahdollisesti kävi niin, että näin syrjäseudulta lähteneenä ei osannut olla matkan perillä tarpeeksi kohtelias, joten sattui jossain lauseessa olevalla liialla sanalla taikkapa jollain loppuhenkosella pistämään viranomaista siksi pahasti silmään, että siitä syystä joutuivat paperikoriin odottamaan polttorangaistustaan. Asianomaisen seuran jäsenet kaikessa tapauksessa ovat tietämättömät, mitä tehdä. Lähettääkkö lisärahoja perään eli lähteäkkö karkulaista takaa-ajamaan tai jättääkkö sääntönsä kokonaan korkeimman huostaan tuolla vaivalloisella ja mutkikkaalla tiellä.

Kirkonkylän nuorisoseurasta muistan aikaisin keväällä lukeneeni tämän lehden palstoilla jotain ihanteellista. Seura oli uudestaan kerinnyt ja nyt muka levänneillä voimilla alkaa vireän toimintansa. Ihailtiinpa siinä tänä kesänä toimeenpantavista arpajaisistakin, jotka tunnustetun toimettomuuden tähden edellisenä kesänä jäivät pitämättä. Samassa oli myös puhetta oman talon rakentamisesta, joka tuossa tuokiossa oli kohoava kodittomalle seuralle suojaa antamaan. Lienee kuitenkin mennyt, kuten sanotaan, päivä hihaan heti kesän ensimäisistä lämpimistä, koska sen koommin ei ole seuran toiminnasta kuulunut tuon taivaallista. Talohommissa on sen verran päästy eteenpäin, että seuralle aikoinaan ostettu rakennus oli eräänä kauniina kevät päivänä maahan jaotettu, jossa hirret ovat saaneet nurmella virua kylkeä kääntämättä. No niin! Asiaahan se on sekin. Jospa ensi vuoden innostuksessa siirrettäisiin hirret toiseen paikkaan, seuraaavana kohotettaisiin niitä vähän salvoksille ja niin edelleen, niin voidaanpa sanoa: eteenpäin elävän mieli.

Työväenyhdistys ei ole tahtonutkaan toiminnallaan kerskua. Se nukkuu niin, ettei ole edes itsensä kiittäjää. Muuten sehän on kyllä useammasta mieleen, että se nukkuu, kunhan ei heräisi milloinkaan. Minun puolestani se toki voisi kyllä toimiakin, ehkäpä se antaisi toisille enemmän innostusta, kun perästä lähdettäisiin asiaa ajamaan. Kilpailuhan se on nykyaikana tunnustettu tehokkaimmaksi vaikuttimeksi kaikilla aloilla.

No entäs sitten se meidän nuori palokunta. Enhän toki voi vielä sanoa, mikä siitä lapsesta tulee. Ensi alussa on näyttänyt hyvinkin terhakalta . Harjoituksia on pidetty toisinaan kaksi kertaa viikossa, vuosijuhla -- jotenkin hyvin onnistunut -- pidettiin kesäkuun 26. päivänä ja niin edelleen. Siis alku työn kaunistaa. Viime aikoina on kuitenkin palokunnassammekin alkanut ilmestyä epäilyttäviä lamautumisen oireita. Onpa täytynyt jättää harjoituksiakin pitämättä osanottajain puutteessa. Niinköhän käy, että tästäkin tulee sellainen kivuloinen rahjus, jota ainoastaan virallisilla vuosikokouksilla estetään kokonaan kuolemasta.

Nythän ne ovat taasen menneet matkoihinsa meidän rakkaat kesävieraamme, tukkipojatkin. Nyt 13 ja 14 päiväin välisenä yönä soluivat viimeiset tukit alas Pajakan koskesta ja samaa tietä ne menivät kulettajatkin. Pitkään he jo paikkakuntamme yksitoikkoista elämää vilkastuttivatkin. Vaan nyt ei kuulu enää laulut koskilta, ei soitot lahdelm itla, -- sillä kaikki ovat tukkipoikain mukana hävinneet.

Nyvästä näytöksestänne ja iloisesta reippaasta elämästänne olette te tukkipojat, toki vilpittömät kiitokset meiltä kuhmolaisilta ansainneet, joten kaihon tunteilla muistellen odotamme sitä aikaa, jolloin uusi kesä teidät uudelleen vieraaksemme houkuttelee.

kuhmolainen.

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.