Kuhmoniemen nuorisoseurasta

Kajaanin Lehti 6.8.1911

Kun eräs kuhmolainen kirjeessään Kuhmosta koskettelee Kuhmoniemen nuorisoseuran toimintaa hiukan leikilliseen tapaan, joka kukaties kirjoittajan mielestä herättää innostusta seuramme jäsenissä, vaan joka myöskin, allekirjoittaneen mielestä ansaitsee hiukan toisenlaistakin referaattia kuin edellämainittu numerossa 81 ollut koskettelu on.

Mainittu kirjoittaja koskettelee useampia seuroja ja yhdistyksiä, mitä vaan Kuhmossa on ja luultavasti on hän sellainen henkilö, joka myöskin tuntee hyvin kaikki, on lähemmissä suhteissa kaikkiin. Minä puolestani en kykene tekemään selkoa kun ainoastaan kirkonkylän seurasta, jonka esimiehenä olen saanut kunnian olla vähän yli puoli vuotta ja siis luen velvollisuudekseni selostaa sen asiat tätä nykyä.

Tietääkseni ei ole vielä kirkonkylämme nuorisoseura aivan kokonaan kuollut, joskaan ei hiki otsalla palanne päivätyöstään. Vapunpäivästä lähtien ei ole seuramme toiminut, johon lienee syynä sen heikko ruumiin rakennus kuin myöskin yleensä käytännössä oleva kesäloma. Jos sitten lieneekin yksityisille jäsenille mennyt päivä hihaan, niin se on aivan eri asia. Keväällä oli kyllä aiottu toimia tämän vuoden laskuun paljon, vaan kukapa se kissan häntää pystyssä pitää, ellei kissa itse. Ja kukapa se meidänkin edestä edes aikookaan, ellemme tee sitä itse. Ja toivoa toki meidänkin sopinee vielä tähänkin maailman aikaan kaikkea hyvää ja aikoakin. Toki se ei liene vielä mikään varma lupaus, sitä vähemmin sitoumus, jota luullakseni ei kukaan seuramme jäsenistä mene seuran niskaan tekemään.

Ostettu talomme on kyllä maahan jaotettu. Ja ikävä kyllä että niin tehtiin, kun luultiin purkamaan ruvetessa, että se saa paikkansa kirkon vieressä, johon oli aikaisemmin sille luvattukin paikka. Ei se nyt aivan kirkon viereenkään olisi tullut, emmekä aivan viereen voi pyrkiäkään, vaan jospa pienen metsikön taakse, aivan toiselle kunnaalle. Tuo nyt ei vielä olisi ollut itsessään erehdys eikä mikään, jos vaan voisimme vielä saada sille paikan. Onhan se kyllä jo luvattu sitten perästäpäin toinen paikka, vaan se on niin syrjässä, että sinne rakentaminen vie talolta sen aineellisen arvon, joka sillä tulisi olla, jos mieli saada siihen koskaan lainaa. Ja kyllä kai ne puretut hirret täytyy viedä vaikka sinne, taikka tehdä niiden kanssa vaikka mitä ennenkuin voi panna käytäntöön senkään esityksen, jonka arvon \lainaus{kuhmolainen} on tehnyt. Eräät seuramme jäsenet ovat kyllä ehdottaneet pysyvää paikkaa -- myymistä, saaden jo ostomiehet rahakourassa tekemään tarjouksia, kumminkin sellaisia, jossa koituisi puhdas tappio. Rahoja on kyllä jotkut yksityiset henkilöt koettaneet pyytää lainaksi, vaan epäonnistuneesti ja johon on syynä se, että Kuhmon rahamiehet luulevat rahojensa hukkuvan sellaisessa paikassa, vaikkakin takaukseen saisi kuinka varmat henkilöt ja osaksi se, että rahamiesten silmissä vaikuttavimmat nuorisoseuran jäsenet ovat laiskoja pyytämään. Arpajaishommamme on kyllä suureksi osaksi laiskuuden tähden joutunut kärsimään, ollen myöskin syynä se, että näin keskuskesän aikaan ovat kaikki uinuvassa tilassa, että siinä vaan yhdet henkilöt saavat tehdä kaiken, joka ei suinkaan ole miellyttävää ja ketä miellyttää, niin koettakoon! Se on ennenkin täällä jo aivan tunnettu asia, että alkuunpannessa on kaikki, vaan kun jatketaan, niin ei ole ketään.

Se ihanteellisuus, jota kirjoittaja sanoo lukeneensa tämän lehden palstoilta, eli oikeammin saaneensa sellaista tuoksua nenäänsä, on luullakseni vaan sitä, että kun lehti heti painettua taitetaan ja sitten jonkun ajan kuluttua avataan, niin ummehtunut musteen haju tunkeutuu sieraimiin, vaan tuon ei luullakseni olisi pitänyt niin pitkäaikaista humalaa aikaan saada, vaan jos se vielä jatkuu, niin kummat on käsissä.

No olkoon tämä nyt jo selostettu sen, minkä tällainen aika tarvitseekaan ja olkoon tämä samaten tavallaan, kun mitä keväällinenkin nuorisoseurasta tämän lehden palstoilla oli, ainoastaan vaan asennon ottamista ja syvään hengitystä tulevien taivutusten varalta, kuin myöskin siltä varalta että lähenisimme ymmärtämään toisiamme, olosuhteitamme ja voimiamme, vaikka toiselta puolen sanotaankin, että kyllä se reki varsan opettaa.

A. T.

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.