ei kuvausta

Vauhdikasta menoa kuhmolaistukkijoella

Kaleva 18.4.1981

''Ei meitä surulla ruokita, se on ilo, joka elättelee'' -tunnelma Kuhmon lukion salissa tarjosi katsojalle sunnuntaina parituntisen ajan reipasta menoa, rehevää huumoria ja herkullista tilannekomiikkaa roppakaupalla. Kaiken takana oli Kuhmolaisteatteri ja Teuvo Pakkalan kansannäytelmä Tukkijoella.

Esitys todisti, kuinka yli 80 vuotta sitten kirjoitettu näytelmä viihdyttää katsojia vielä tänäkin päivänä.

Kuhmossa kuudenkymmenen harjoituskerran jälkeen sunnuntaina toista kertaa esitetystä näytelmästä on ohjaaja Toivo Mikkolan otteissa muotoutunut todella vauhdikas esitys, jonka jälkimaininkeina vatsanpohjaan jäi kutkuttava tunne vielä toviksi aikaa esityksen jälkeenkin. Näytelmä on Kuhmolaisteatterin ohjelmistossa jo toistamiseen. Edellisen kerran sitä esitettiin vuonna 1964.

Kuten vanhanajan näytelmiin yleensäkin kuuluvat riijarit ja romanssit, niin Tukkijoellakin tapahtui tällä alueella yhtä sun toista. Lemmentiellä tulee joskus mutkia matkaan ja niissä riittää selvittelemistä. Varsinkin, kun kyseessä ovat kylän tyttöjä kiehtovat tukkilaispojat, joita kohtaan kyläyhteisössä tunnetaan ennakkoluuloja. Lopulta kullekin löytyi oma kulta ja niin jaettiin unet ja nälät, ilot ja surut.

Ulkomuotoa myöten viimeisen päälle istuivat rooleissaan ”ilimaan aekojaan tukkijätkä Tolari” Kauko Huusko ja kaupustelija Maija Aune Pulkkinen. Tolari kun ottiatuota rakastua räpsäytti rempseään Maijaan ja tämän kaksikon puuhat olivat ehdottomasti esityksen hykerryttävintä antia valloittaen katsojan jopa siinä määrin, että toiset riijariparit tahtoivat jäädä vähän taka-alalle.

Toisten pariskuntien roolisuoritukset, Katri ja Turkka Seija Piirainen ja Hannu Glad sekä Anni ja Huotari Leena Nuortila ja Seppo Kyllönen eivät olleet yhtä luontevia. Seppo Kyllösen mahtavaa lauluääntä ei kylläkään voinut olla kadehtimatta. Pientä Kustaa-poikaa esittävä Marko Heikura osoittautui reippaaksi ja osaavaksi näyttelijänaluksi.

Pentti Lampinen oli jälleen kerran mies paikallaan Pietolan jämeränä isäntänä jo olemuksensakin puolesta. Ovelan ja tekohurskaan kruununpalvelija Rättärin Jukka Pöyhtäri roolisuoritus oli sitä vastoin hieman lattea ja Rättärin ympärillä olevat uskovaiset naisihmiset pitivät aika-ajoin jopa epätodellisen liiallista metakkaa.

Joissakin kohdissa vauhtia olisi ehkä voinut hieman hiljentää. Laulut ja tanssit, muu reipas meininki olivat aivan paikallaan, mutta muutamat vuoropuhelut käytiin suu puhtaaksi tyylillä. Näin kävi Turkan – eri yhteyksissä – Annin ja Katrin kanssa käymissä keskusteluissa.

Näytelmä esitettiin lattiatasossa tarkoituksena tuoda se katsojalle läheisemmäksi. Tämä teki kuitenkin sen, että sanat katosivat välillä jonnekin tuiki tuntemattomaan tai puuroutuivat epäselviksi lauseiksi. Koulujen akustiikat kun ovat muutenkin sitä, mitä ovat.

Hauskaa ja erikoista esityksessä oli se, että kihlajaistansseihin pääsi mukaan myös yleisö, jonka seasta haettiin tanssikumppanit. Puhumattakaan koulun eteishallissa pyörähdellyistä väliaikatansseista.

Pirkko Korhonen

Tukkijoella. Teuvo Pakkalan näytelmän sovitus: Vili Auvinen, ohjaus: Toivo Mikkola, lavastus Kauko Huusko, puvut: Kuhmolaisteatteri ja Kajaanin kaupunginteatteri, tanssien suunnittelu ja ohjaus: Maire Lehtinen, musiikin sovitus: Reijo Määttä, säestys: Kuhmon harmonikkapelimannit Eila Hallamaa, Osmo Korhonen ja Jukka Pöllänen.

Näytelmässä on mukana yli 30 osasuoritusta. Henkilöt: Turkka – Hannu Glad, Huotari – Seppo Kyllönen, Tolari – Kauko Huusko, Kasuri – Mikko Klemetti, Oterma – Leevi Kivioja, Toikka – Matti Pikkarainen, Valee – Kalevi Väisänen, Maija – Aune Pulkkinen, Pietola – Pentti Lampinen, Katri – Seija Piirainen, Anni – Leena Nuortila, Rättäri – Jukka Pöyhtäri, Kustaa – Marko Heikura, Pirkko – Liisa Kyllönen, Liisa – Maija-Katri Mäkinen, Leena – Annikki Kartimo-Kivioja, Kustaava – Eevi Kilponen. Lisäksi näytelmässä esiintyy joukko kylän tyttöjä.

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.