Tällä sivulla on lehtijuttuja Kuhmon lapsiteatterista.
Sivu toimii, kuten pääsivu.
Kuhmolaisteatterin tämän talvinen näytelmä Anna-Liisa koki ensi-iltansa. Minna Canthin kirjoittama draama nuoresta tytöstä otti kuhmolaisyleisön omakseen.
Toivo Mikkolan voimakas ohjaus tehosteineen teki Anna-Liisasta vaikuttavan näytelmän, jota ei suositella lasten katsottavaksi.
Roolisuorituksista kohosivat ylitse muiden Riina Takala Anna-Liisana ja Seija Piirainen Hussona, pahansuopana eukkopahana.
Kun Minna Canth kirjoitti Anna-Liisan, hän sanoi kirjoittavansa näytelmää, josta ei tulisi mikään kassamagneetti.
Kuitenkin hän kertoo, että kun hänen ystävänsä olivat läsnä näytelmää luettaessa, niin kaikki itkivät. ''Minäkin itkin, kai siksi kun muutkin itkivät.''
Totta onkin, että Anna-Liisa on psykologinen näytelmä. Se vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin. Kukapa ei heltyisi kyyneliin, kun seuraa nuoren Anna-Liisan dramaattisia vaiheita.
Viisitoistavuotias nuori tyttö kokee lyhyen rakkaussuhteen, jonka seurauksena tulee raskaaksi ja synnytettyään surmaa lapsensa. Poikaystävän äiti auttaa jälkien peittelemisessä hautaamalla lapsen. Tätä ennen on poikaystävä Mikko häipynyt kylältä ja jättänyt onnettoman tytön yksin häpeänsä kanssa.
Mikon poissa ollessa Anna-Liisa rakastuu toiseen poikaan, Johannekseen, joka kihlaakin tytön.
Mikon palaaminen kylään saa aikaan vyöryn, jonka seurauksena kaikki asiat revitään esille. Tämä asioiden kaivelu erottaa Anna-Liisan ja Johanneksen, mutta ei Mikkokaan Anna-Liisaa saa.
Uskoon tulonsa jälkeen Anna-Liisa on kypsä menemään vankilaan ja vaikkapa mestattavaksi, jos oikeus niin tapahtuu.
Henkilövalinnoissa oli ''osuttu nappiin''.
Pääosan esittäjä Riina Takala Anna-Liisana kuvasi nuoren Anna-Liisan koko tunteiden skaalan aidosti.
Seija Piirainen kalpeanaamaisena ja hampaattomana Hussona oli pahasisuisen ja kieron ämmän perikuva.
Veikko Huotari Mikon roolissa oli juuri sellainen uhmakas ja muista piittaamaton, kuin nuoren morsiamensa hyljänneen miehen odottikin olevan. Mikko oli tullut äitiinsä, kuten Anna-Liisan isä sanoi.
Tero Poukkanen Johanneksena osasi olla juuri sellainen mammanpoika, joka ensimmäisessä vastatuulessa antaa periksi ja menee virran mukana sinne, minne on helpointa mennä.
Hannu Glad Anna-Liisan isänä oli juoheva vakaa maalaistalon isäntä, joka koetti luovia rauhallisesti asioita eteenpäin. Hän totesi riiteleville sulhasmiehille: ''Suuttukaa ja leppykää, sano Paavali''.
Replikointi oli esityksessä hyvää, kaikki vuorosanat kuuluivat koko saliin.
Kuitenkin murteen käyttö hämmensi. Husso ja Johannes puhuivat epämääräistä sekakieltä, joka ei ollut Kuhmon murretta, ei puhekieltä, eikä mitään muutakaan, sillä jossain kohti tuli puhdasta puhekieltä, joka kesken repliikin muuttui kummalliseksi murteeksi. Tunnelman säilyttämiseksi olisi parempi puhua puhdasta murretta tai sitten puhdasta puhekieltä.
Vaikka Pirkko onkin nuori ja terävä-älyinen tyttö, tulivat vuorosanat yhtenä solkena ja perässä pysyminen oli vaikeaa.
Loppukohtauksen väenpaljous oli toisaalta tehokeino, mutta toisaalta kaikki lavalla olijat eivät näkyneet yleisölle.
Yleisesti ottaen esitys oli todella hyvä. Tehosteet osuivat paikalleen, musiikki oli vaikuttavaa ja ohjaus oli huippuluokkaa.
Anna-Liisaa itketti, se vetosi tunteisiin. Anna-Liisa paljasti, että jokainen on lopulta yksin tekojensa kanssa. Niin sanotut rakastavat lähimmäiset kaikkoavat helposti, jos jollain alkaa mennä huonosti.
Anna-Liisaa esitetään vielä seitsemän kertaa. Parituntinen Anna-Liisan seurassa on hyödyllinen kokemus. Ainakin kyynelkanavat aukenevat.
Henkilöjako on seuraava: Kortesuo - Hannu Glad, Riikka - Leena Nuortila, Anna-Liisa - Riina Takala, Pirkko - Eija Kyllönen, Johannes - Tero Poukkanen, Mikko - Veikko Huotari, Husso - Seija Piirainen, Rovasti - Leevi Kivioja, Nimismies - Tapio Pääkkönen, Ristolan emäntä - Mirja Saari, Heimosen emäntä - Tarja Komulainen, Katajamäen isäntä - Kalevi Väisänen. Kyläläisiä: Annikki Kartimo-Kivioja, Aune Pulkkinen ja Liisa Kyllönen.
Voit hakea kirjoittamalla avainsanoja ja painamalla Enteriä.