Anna-Liisa (Riina Takala) uskoon tulemisensa hetkellä. Ympärillä Johannes (Tero Poukkanen), isä (Hannu Glad) ja äiti (Leena Nuortila). Taustalla katala kilpakosija Mikko (Veikko Huotari).

ei kuvausta

ei kuvausta

ei kuvausta

Kuhmolaisteatterin Anna-Liisa: Ei murheellinen kokeilu

Kainuun Sanomat 17.2.1982

Kuhmolaisteatteri on lähtenyt tänä talvena vaativaan kokeiluun tuottaessaan yhdessä kansalaisopiston näytelmäkerhon kanssa Minna Canthin murhetta tihkuvan ''Anna-Liisan''.

Kulttuurisihteeri Toivo Mikkolan ohjaama esitys pysyy hyvin kasassa, vaikka muutamat kohtaukset ontuvat lähinnä puutteellisten esitystilojen takia. Nimiosaan löydetty ensikertalainen Riina Takala selviytyi urakastaan kiitettävästi - kuuluipa katsomosta käsiohjelman lupaamia niiskahduksiakin.

Kyynisemmin tarkastellen Canthin vuonna 1895 kirjoittama näytelmä on kyllä epätodellinen ja sanomaltaan vähäinen. ''Anna-Liisaa'' tosin pidetään Canthin näytelmätuotannon kärkipäähän kuuluvana.

Anna-Liisa on Kortesuon talon 15-vuotias tyttö, jonka talon Mikko-renki ja saa raskaaksi. [Anna-Liisa on 15-vuotias, ei välttämättä Mikko. Lehdessä Anna-Liisa on Kortesuon talon tyttö, jonka talon Mikko-renki 15-vuotiaana viettelee ja saa raskaaksi.]

Epätoivoinen tyttö synnyttää lapsen salaa metsässä ja tukehduttaa sen. Mikon äiti hautaa ruumiin ja Mikko itse on kalppinut Saarijärvelle tukkitöihin.

Neljän vuoden päästä Anna-Liisa on menossa onnellisiin naimisiin komean talollisen Johannes Kivimaan kanssa. Ilkeän äitinsä kautta Mikko on kuitenkin saanut vihin asiasta ja tulee perimään morsiantaan kaksi päivää ennen kuulutuksia. %Jos ei huolinut, miksi tuli nyt?

Anna-Liisan salaisuus paljastuu ja tytön sisäinen kärsimys päättyy ukkosen jylistessä uskoon tulemiseen. ''Ei ole syytä suruun'', toteaa näytelmän pappi naivisti, kun vallesmanni taluttaa Anna-Liisan käsiraudoissa Hämeenlinnan vankilaan.

Kuhmolaisteatterin esitys perustuu näyttelijöiden omaan ilmaisuvoimaan. Lukion saliin pystytetyllä lavalla on lavasteina ainoastaan neljä räsymattoa, keinu sekä kirves pölkkyineen.

''Mitään turhia kalusteita ei ole, josta näyttelijät voisivat hakea tukea ilmaisun, motivoinnin tai kontaktien herpaantuessa. Näyttelijöiden on omalla fysiikallaan ja äänellään ilmennettävä yhteisönsä'', perustelee ohjaaja menettelyä.

Tyylirikon aiheuttaa silti näyttelijöiden kirjava pukeutuminen. Kun suurin osa on vaatetettu näytelmän kirjoittamisajan tyyliin, muutamat farmariasuiset eivät sovi kuvaan. Eivät vaikka ''näytelmällä ei ole tapahtuma-aikaa'', kuten ohjaaja totesi ennen esitystä.

Riina Takalan ohella vetää vankimman roolin Mikon äiti Husso (Seija Piirainen), pahan ruumiillistuma. Kortesuon isäntä (Hannu Glad) ja Riikka-emäntä (Leena Nuortila) tekivät varmaa roolityötä erityisemmin loistamatta.

Tero Poukkanen Johanneksena ja Veikko Huotari Mikkona eivät olleet erityisen uskottavia. Myös nimismies (Tapio Pääkkönen) lehtiöineen muistutti enemmän nuorta passipoliisia kuin vakaata vallesmannia.

Anna-Liisan pirteää pikkusiskoa esitti Eija Kyllönen, rovastia Leevi Kivioja, Ristolan emäntää Mirja Saari, Heimosen emäntää Tarja Komulainen, Katajamäen isäntää Kalevi Väisänen sekä muita kyläläisiä Annikki Kartimo-Kivioja, Aune Pulkkinen ja Liisa Kyllönen. Valot ja tehosteet ovat Matti Pikkaraisen työtä.

Esityspaikkana lukion uudelleen järjestetty sali toimi hyvin, kun lavalla oli kaksi-kolme ihmistä. Lopun joukkokohtauksissa ajauduttiin sumppuun.

''Anna-Liisa on raskas ja surullinen näytelmä. Tuskin siitä kassamenestystä tulee'', ennusti näytelmän kirjoittaja aikanaan. Valitettavasti ennustus päti ainakin Kuhmon ensi-illassa, johon uskaltautui vain viitisenkymmentä henkeä.

Kuhmolaisteatterin ennakkoluulottomaan valintaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

Esko Juppi

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.