Tämän kesän aikana lasketaan runsaan kahden tuhannen katsojan nähneen Härkähäät. Tämän näytelmän ensiesitys 21.6. seuraamassa yli viisisataa henkeä. -- Kuvassa on meneillään näytelmän keskeiset karjalaiset häät, joiden aikana kohtalo astuu peliin nimismiehen hahmossa ja paukauttaa nyrkillään kasaan koko hulppean vihkiäistunnelman.

Pirskeet kuhmolaiseen tyyliin: Härkähäät

Kuhmolainen 2.7.1970

Viime kesänä tutuksi tullut, aivan paikkakuntalainen Unto Heikuran kirjoittama näytelmä Härkähäät pyörii tänäkin kesänä Tönölän kankaalla teatterin estradilla. Mukana ovat näyttelijät ja joukko avustajia.

Näytelmää on muokattu entisestä jonkun verran, joitakin tapahtumia on muutettu niin, että todenmukaisuuteen ja juonen kannalta tärkeänä liittyvät vienankarjalaiset häät – ne varsinaiset härkähäät – erottuivat selvästi muusta yhteydestä, paljon helpommin näytelmäksi ymmärrettäväksi. Tämä tekee esityksen seuraamisen huomattavasti helpommaksi kuin esim. viime vuonna, kun moni jäi kummailemaan, mistä milloinkin oli kysymys ja mitä varten yleisöön alkoi yhtäkkiä virrata kankaalta ihmisiä. [Hyvä idea, ihmiset mukaan häiden viettoon katsomosta. Hyvä idea 60-vuotisjuhlille.] Härkähäät on herättänyt huomiota myös Kuhmon ulkopuolella. Kesäteatterilla on esi... töjä saapua lähipitäjistä. Härkähäitä mukavempaakin on tulossa alkamaan kesän esityk-...

Härkähäät onkin vahvasti paikallisväritteinen ja tiukasti sijoittuu Kuhmoon sekä kieleltään ja huumoriltaan että tapahtumiltaan ja taustaltaan, ei tässä ulkopaikkakuntalaisuuksia seurata ja ymmärtää näytelmän sisältöä ja sanomaa, mikäli sellaista on – kertoo ohjaaja Jussi Koivusilta. [Kuva lehdestä on hieman suttuinen.] Satunnaisia huulia ja yksittäisiä viittauksia tunnettuihin Kuhmolaisiin henkilöihin jne. esiintyy Härkähäissä sentään melko vähän. Keskeisimpänä teemanahan näytelmässä on suomalaisen kyläyhteisön elämä ja tämä kyläyhteisö, sijaitsipa se missä tahansa Suomessa, on perusrakenteeltaan suuresti samankaltainen. Joka puolella maata, jokaisessa suppeassa yhteistyössä esiintyvät samat inhimillisen käyttäytymisen ja yhteiselämän muodot naimisasioineen, juoruineen, lakien kiertämisineen, sonni- tai muine osuuskuntineen. Näin ollen tuskin on huolta siitä, että kuhmolainen elämänmuoto jäisi vieraaksi ulkopaikkakuntalaiselle, lukuun ottamatta ehkä tiheään asuttujen kaupunkien asukkaita, joille Peyton Placen tyyppiset kuohuvat melodraamat ovat luoneet täysin valheellisen ja epäaidon kuvan kylä- tai pikkukaupunkiyhteisön elämänmenosta. Niille, jotka [Jatkuu siv. 6]

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.