Vartioitu kylä on palannut kesäteatterin maisemiin lähes viimekesäisessä muodossaan. Pakon sanelemana Teppo Korhonen on joutunut ottamaan Lasse Åbergin osan kersantti Tolvasena (kuvassa kontallaan). Maahan lyötyä kersanttia ovat virvoittelemassa Kaisa (Ulla Tapaninen), tukikohdan sotilaat Korhonen (Kalevi Väisänen), Kervinen (Pentti Romppanen) ja Kumpulainen (Antero Kokkonen), sekä Anna (Kaarina Kähkönen) ja Heikki (Kauko Huusko). Takana seuraa tilanteen kehittymistä Mari (Taimi Haikonen).

ei kuvausta

ei kuvausta

ei kuvausta

Kylänväki ja vartijat palasivat kesäteatteriin

Kuhmolainen 1975

Tappelun nujakan ja laukausten äänten lomaan sinkoilevat vuorosanat sodan mielettömyydestä kuuluvat jälleen Kelon maastossa. Ne kertovat, että Unto E. Heikuran kirjoittama ja Jussi Koivusillan ohjaama Vartioitu kylä on yltänyt toiseen esityskauteensa. Viime kesänä jo totesimme, että näytelmä on Kuhmolaisteatterin täysosuma. Sitä se on edelleenkin – nyt jossain määrin tiivistettynä ja rutinoituna esityksenä. On ollut talvi aikaa pohtia pieniä parannuksia, joita toki aina löytyy. Ehkä rutiiniin luotettiin liikaakin, sillä repliikit eivät tahtoneet muistua mieliin. Samaisella rutiinilla tilanteista kuitenkin luisteltiin ohi ja yli, keksittiin uutta jne. Elokuvaan verrattuna näytelmä onkin siitä verraton, että kahta täysin samanlaista esitystä ei ole olemassakaan.

Aivan näytäntökauden kynnyksellä tullut tieto siitä, että viime kesänä erinomaisesti kersantti Tolvasen osan esittänyt Lasse Åberg ei sairauden vuoksi voi osaa esittää, herätti kieltämättä epäilyjä miten näytelmän nyt käy. Kävi mielessä ajatus, ettei osaan voi löytyä toista yhtä hyvää tyyppiä. Kolmisen viikkoa ennen esitystä ryhdyttiin sivurooliin tullutta Teppo Korhosta prässäämään kersantti Tolvasen osaan. Ja niin lopulta kävi, että näytelmän tullessa yleisöesitykseen oli kersantti Tolvanen luontevana

Kuhmolaisteatteri etevimmillään

Yhtenäinen ja ehyt Vartioitu kylä

Kuhmolainen 1975

Viisi vuotta, kesästä 1970 olen seurannut Kuhmolaisteatterin kehitystä, joka on koko ajan ollut nousussa. Härkähäät olivat kuvaelmallista hilpeästi hersyvää tilannekomiikkaa. Kettuvaarin nauru röhähti jo syvemmältä. Vartioitu kylä edustaa nyt Kuhmolaisteatterin esitysten huippua: lähes uhkarohkeasti se rikkoo tyypillisen kesäteatteri- ja kotiseutunäytelmän rajat ja yltää etevimmillään yleisinhimillisen mittavaksi.

Vartioidussa kylässä Unto Heikura on tavoittanut perukkalaistyypeistään merkittäviä yksilöllisiä sävyjä ja vivahteita. Tulivaaran Kalle ja erityisesti Hilja ovat ilmielävää ihmiskuvausta. Vartioitu kylä on myös Heikuran ehyin ja toimivin näytelmä.

Vaikka heinänkorjuuajan 1944 tapahtumista Kuhmossa, joista tuon aikaiset sanomalehdet vaikenevat, on kulunut kolmisenkymmentä vuotta, aihe on yhäkin arka. Heikuran ote on hienovarainen, se ei revi haavoja auki, vaikka tuokin nuo tapahtumat julki koko järkyttävyydessään. Tässäkin yhteydessä on syytä mainita, että Vartioitu kylä ei kuvaa jotakin määrättyä kylää ja tunnettua desanttihyökkäystä, vaan henkilöt ja tapahtumat ovat keksittyjä.

Sotakin on perukkalaisille >>herrojen kotkotuksia>>, kiusa, jonka kanssa on jotenkin tultava toimeen. Tulivaaran Kallen se saa alkukantaisen itsepäisesti takertumaan kotimökkiinsä: >>Kottoa minä en lähe>>. Akkojen ja poikasten ja parin ukonturjakkeen asuttamaan kylään lähetetyt sotilaat ovat hekin realisteja, sotaan intoilematta suhtautuvia. Ainoa poikkeus on sotamies Kervinen, joka joutuu kaikkien hampaisiin ja sortuu lopulta omaan kouhouteensa.

Vaikka Vartioitu kylä on sotanäytelmä ja tuo esiin sodan iljettävimmän puolen, viattomien siviilihenkilöiden tappamisen, siihen ei sisälly vihaa eikä kaunaa. Desantit, Tamara ja Kyllönen, joista olisi ehkä ollut houkutus tehdä yksioikoisia roistoja, ovat yhtä ihmismäisiä kuin muutkin: itse asiassa he kuuluvat näytelmän mielenkiintoisimpiin henkilöihin.

Vartioidun kylän loppu on järkyttävä, shokkimainen. Parituntisen hilpeän ja hellyttävänkin tapahtumavyöryn jälkeen katsojilta vedetään yht’äkkiä jalat alta. Näytelmä päättyy verilöylyyn, kertakaikkisesti katkaisten. Surmansa saavat niin Tulivaaran Kalle ja Hilja kuin tutut desantitkin. Ruudin savun vielä leijuessa kylän lapset kirmaavat ruumiitten viereen kumartamaan: elämän on kuitenkin jatkuttava. Aplodit ovat yleensä vaisut – sanoma on mennyt perille.

Jussi Koivusillan ohjaus on viime kesästä terävöitynyt, yksityiskohdat ovat nyt valmiiksi hiottu ja kokonaisuus on saanut uutta selkeyttä. Kivasti jää yhäkin muutamia kohtia katsojien arvattavaksi, mielikuvitukselle on tilaa. Näyttelijöihin on Koivusilta onnistunut saamaan määrätietoisuutta ja saamaan yhteistyökykyä, jotka tekevät Vartioidusta kylästä Kuhmolaisteatterin ehyimmän esityksen.

Kun viime kesänä näyttelijäjoukosta erottui puolikymmentä näyttävää roolisuoritusta, tänä kesänä taso on yhtenäisempi ja varmempi. Erityisesti nuorten >>kyläläisten>> kehitys vanhojen konkareiden rinnalle on ilahduttavaa.

Mauno Kähkönen Tulivaaran Kallena on pätevä jörrikkä, josta ei puutu herkkiäkään vivahteita. Irma Leväsalmen eläytyminen Hilja-emännän tunteikkaaseen, kaiken ymmärtävän rajan akan rooliin on sydämeen käyvän aitoa.

Kauko Huuskon Heikki-isäntä on ennestään tuttua huuskomaisen jäljittelemätöntä työtä. Ulla Tapanisen Kaisa on romakka, ilmielävä perukkalaisakka. Ulla on niin lahjakas, että näyttelee vaikka katiskaa. Hänen siirtyessään ammattilaiseksi Kajaanin kaupunginteatterin esitykset saavat kuhmolaiselta kannalta uutta mielenkiintoa.

Teppo Korhosen kersantti Tolvanen on asiallinen ja jämäkkä. Pentti Romppanen saa merkittävän paljon irti kouhosta sotamies Kervisestä, joka helposti lässähtäisi farssihahmoksi. Antero Kokkosen alikersantti Kumpulainen jäkättää savoa niin, että vanhan sudeetin korvalle hyvää tekee. Veikko Huotarin salskea Jaakko on tyylikäs suoritus ja Tapio Merentie Alpona on roimasti kehittynyt viime kesästä. Kylän naisista jää mieleen Taimi Haikosen kipakka Mari.

Eila Pikkarainen desanttityttö Tamarana on sielukas ja hillitty, erittäin hieno näyttelijäsuoritus. Kalevi Väisänen desantti Kyllösenä onnistuu myös viimekesäistä paremmin.

Teksti: Heikki Porkola

Kuvat: Auvo Sauramäki

Kuhmolaisteatteri 8.6.-13.7.1975

Vartioitu kylä

Unto E. Heikuran kirjoittama ja Jussi Koivusillan ohjaama näytelmä rajaseutukylän elämästä sotakesänä 1944 kahdessa näytöksessä.

Kuhmon kesäteatterissa

Linja-autokuljetus, A. Kyllönen, puoli tuntia ennen esitysten alkua linja-autoasemalta.

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.