Lehti: Kuhmolainen
Otsikko: ''Kuhmon kesäteatteri pannaan remonttiin''
Avainsanat:
''Kuhmon kesäteatteri pannaan remonttiin''
Kuhmolainen 15.3.2019
Kolminkertaista juhlavuottaan viettävä Toivo ''Topi'' Mikkola ohjaa Kuhmon kesäteatterille Remontti- näytelmän. Kesäteatteri tarvitsee Topin mielestä uuden paikan, ja hänellä on siihen ehdotus.
Näyttelijä ja ohjaaja Topi Mikkola juhlii sunnuntaina paitsi 70-vuotissyntymäpäiväänsä, myös 50-vuotista taiteilijauraansa ja 30 vuottaan Rosa Liksomin monologien parissa.
Topi on monesti esiintynyt syntymäpäivillään erilaisissa roolihahmoissa, ja nytkin hän on hakenut Kajaanin kaupunginteatterista asut performanssiesitykseensä. Vieraille kyseessä on yllätys, sillä vasta paikan päällä paljastuu, missä hahmossa päivänsankari nähdään.
Vaikka Topi onkin jo ollut jonkin aikaa eläkkeellä Kuhmon kulttuurisihteerin virasta, ei hän suinkaan ole laakereilleen heittäytynyt. Into tekemiseen näkyy hänestä. Topin projekteihin lukeutuu näytelmän ohjaaminen jo vähän aikaa huonossa hapessa olleeseen Kuhmon kesäteatteriin.
Multikankaan lavalla nähtävä Aili Lindénin komediallinen Remontti sopii Topin mielestä mainiosti Kuhmolaisteatterille.
- Kun Kuhmolaisteatteri on ollut vähän retuperällä viimeiset vuodet, niin pannaan se remonttiin tällä näytelmällä.
Topin mielestä Remontti-näytelmä on hyvin kainuulainen ja samaistuttava. Se kertoo aikamiespojasta, joka ottaa morsiamen ja muuttaa kotiin. Samassa taloudessa asuvat myös hänen vanhempansa.
Talous on alkeellinen ja miniä alkaa vaatia remonttia.
- Anoppi on näytelmässä hyvin määräilevä hahmo, ja hän vetoaa siihen, että toimeen on tultu ennenkin.
Ristiriitojahan siitä syntyy, eikä poika tiedä kenen puolelle milloinkin rupeaisi: äitinsä vai morsiamensa.
Samanlaisia maanläheisiä tyyppejä löytyy myös Topin esittämistä Rosa Liksomin monologeista.
- Nämä peräkamarin pojat ovat universaaleja miehiä. Heitä on ympäri maailmaa, ja he ovat yksinäisiä miehiä, joilla on rakkauden ja hellyyden kaipuu.
Topi sanoo löytäneensä monologien kautta kosketuspintaa tavallisiin ihmisiin, ja katsojat ovat tunnistaneet omalta paikkakunnaltaan ja lähiympäristöstään samanlaisia ihmistyyppejä.
Nykyään Topia olisi vaikea ajatella ilman Liksomin monologeja.
Kuhmolaisella kesäteatterilla on takanaan kunniakas menneisyys.
– Katsojaluvut ovat olleet 1970-luvun alussa miltei samaa luokkaa kuin nykyjään Suomussalmen kesäteatterilla, lähellä 8000 - 9000. Silloin täällä oli Unto Heikuran buumi meneillään, niin kuin Suomussalmella nyt Eero Schroderuksen.
Maakunnallisen teatterin asemaan pääsemien ei onnistu vuodessa tai parissa, sillä se vaatii pitkäjänteistä ja päämäärätietoista työtä.
Topin mielestä Kuhmon kesäteatteri ansaitsisi nykyistä paremman paikan keskustan läheltä, sillä Multikangas on niin kaukana, että autottomat eivät sinne pääse kovin hyvin.
Hänellä olisi sopiva sijoituspaikka jo mielessä: Mäkikadun päiväkodilla.
- Katsomo valmistuisi siihen helposti. Minun haaveeni on, että se tila olisi joskus kesäteatterina. Tuntuu siltä, että siihen ei tulla mitään rakentamaan, jos päiväkoti puretaan pois.
Merkkejä tulevasta taiteilijan urastaan Topi jäljittää lapsuuteensa saakka.
- En ollut vielä koulussa, kun mie pidin meidän kylän lapsille saunakamarissa teatteria, ja minulla oli roolivaatteet päällä.
Hän esitti lapsille kaatumistemppuja, vähän samantapaisia kuin Vesa-Matti Loiri joissain sketseissään.
Pääsymaksuna toimivat pullonkorkit.
Myöhemmin Topi lähti opiskelemaan teatteria. Näyttämötaiteen opettaja oli rohkaissut lahjakasta nuorukaista jatkamaan, ja niin Topi tekikin.
Tampereella Topi oli pyrkinyt Draamastudiolle.
- Silloin, 1960-luvun loppupuolella, oli karsinnat ja kun minä esiinnyin, minua katsottiin hyvin tarkasti ja todettiin, että olen pienikokoinen ja heikkorakenteinen. Että ei ole rooleja tiedossa. Siihen aikaan oli miehillä vähän niin kuin poliisiopistoon tietyt mitat, jotka piti täyttää ja sitten piti kaikki loistaa kuin Tauno Palo ja olla kiiltokuvapoikia.
Näyttelijöiden jälkikasvu saattoi kuitenkin mennä läpi mitoista huolimatta, koska ajateltiin näyttelijäsuvun jatkumista.
Mikkelissä eräs ohjaaja oli kehottanut Topia lähtemään harrastajateatterikentälle. Siellä töitä riittäisi.
- Se on paljon paljon mielekkäämpää kuin olla ammattiteatterissa näyttelijänä. Siinä on aina niitä ongelmia, että ei saa rooleja.
Topi pääsikin Putkinotko-näytelmään esittämään etunimikaimaansa Topia. Emma Väänänen oli myös mukana näytelmässä.
- Siitä lähti minun tämmöinen elämä.
Topin elämässä seurasi monenlaisia vaiheita Turussa, Helsingissä ja Sodankylässä. Helsingissä hän oli myös tehnyt jonkin aikaa lautasia Arabian tehtaalla ja tuntenut itsensä lähinnä robotiksi mekaanisessa työssä.
Sitten Topi haki kolmea työpaikkaa. Hän pääsi kaikkiin, mutta päätti ottaa vastaan kulttuurisihteerin viran Kuhmossa, ja sillä tiellä hän oikeastaan on nytkin.
- Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Tuulikki Karjalainen ja kunnanjohtaja Tauno Rautiainen olivat vastassa ja minua pidettiin kaksi päivää kuin piispaa ja esiteltiin Kuhmon kulttuuria.
Kamarimusiikki oli pyörinyt silloin vain jokusen vuoden ja koulujakin oli yli 30.
Monet pitivät kulttuuria tuolloin herrain herkkuna, joka ei kuulunut tavallisille kuhmolaisille.
- Minun piti ottaa vaikka kahvikuppi ja kertoa, että sekin on kulttuuria. Siinä on taiteilijan jälkiä.
Emännät olivat kutsuneet katsomaan tekemiään tauluja, mattoja ja raanuja.
- Tämmöinen asenne oli, että tämä ei ole taidetta, kunhan vain näpertelen.
Nykyistä Kuhmon kulttuurielämää Topi kuvaa uskomattomaksi kaikkine ilmiöineen.
- Pioneerityötä on tehty kulttuurilautakunnan ja Tuulikki Karjalaisen ansiosta.
Kainuulaisuus on jättänyt jälkensä Topiin.
- Juuret minulla on pohjoisessa, mutta mie olen henkisesti kasvanut tänne Kainuuseen. Minulle on suotu täällä sellainen mahdollisuus, jota en olisi saanut, jos olisin jäänyt Sodankylään ikuisiksi ajoiksi.
Päätyönsä ohella Topilla oli mahdollisuus tehdä myös omaa luovaa työtään.
Kulttuurilla on Topin mielestä suuri merkitys henkisen vireyden ylläpitäjänä Kuhmossa, vaikka välttämättä sitä ei paljoa ajatella.
Topi on myös innokas pullokeräilijä. Yli puolenvuosisadan mittaisella keräilijän urallaan hän on kerännyt noin 2500 pulloa. Tulevana syksynä hulppeasta kokoelmasta on tarkoitus siirtää noin 500 pulloa kirjaston tiloihin.
Kokoelman alku juontaa 1960-luvun Mikkeliin, jolloin Topi oli opiskelemassa. Hän alkoi kerätä ikkunalaudalle sinisiä ja muunkin värisiä pulloja.
Hän kuitenkin liotti noista pulloista etiketit pois, ja se oli ''katala temppu''.
- Etiketti kun kertoo pullon historian ja vuosikymmenen, jolta se oli.
Mieleltään Topi ei koe itseään seitsemänkymppiseksi.
- Minusta tuntuu, että olen se viisikymppinen.
Vanhenemisessa on sekin puoli, että se tuo ihmisen mieleen elämän ja kuoleman asioita.
Muistinsa hän uskoo pysyvän loppuun asti terävänä tekemänsä aivotyömäärän ansiosta.
Sitä kuvaa sekin, että Topi kertoo monologien olevan päässään kuin filminauha.
- Minun ei tarvitse kuin pari kolme harjoitusta tehdä, niin se lähtee.
Kolminkertaista juhlavuottaan Topi aikoo juhlistaa koko vuoden, sillä ihmisen elämä on hänestä juhlimisen arvoinen joka päivä.
- Olen sanonut ihmisille, että juhlikaa, juhlikaa elämää.
Fakta. Topi Mikkola. Toivo Mikkola syntyi Sodankylässä 1949. Opiskeli teatterialaa. Näyttelijä ja ohjaaja. Toimi kulttuurisihteerinä Kuhmossa vuodesta 1976 alkaen, jäi eläkkeelle 2016. Juhlii Kuhmon kirjastolla 17. maaliskuuta.
Jarno Hiltunen