Lehti: Kuhmolainen
Otsikko: Naista viedään, mutta kuinka lopulta käykään?
Avainsanat:
Naista viedään, mutta kuinka lopulta käykään?
Kuhmolainen 7.7.1977
Kuhmolaisteatterin Kylän viimeinen nainen sai kantaesityksensä sunnuntaina 3. heinäkuuta. Heti ensimmäisessä näytöksessä oli n. 500 katsojaa, jotka ilmeistä ja mukavista kohahduksista päätellen viihtyivät. Maukkaita aforismeja metsästävät saivat istua penkeissään alati tarkkaavaisina: totuudet sinkoilivat milloin mistäkin suusta. Asia voidaan sanoa esimerkiksi näin: Sellainen on ihminen: kun sitä oikein tympäsöö, niin sille kelpaa viinakin!
Unto E. Heikuran näytelmän Kylän viimeinen nainen on ohjannut Jussi Koivusilta, joka esittää Mäkikummun vanhaa isäntää. Lavastuksesta vastaa Kusiaisvaaran leski-isäntä Kalevi eli Kauko Huusko. Reeta, Mäkikummun vanha suurisuinen emäntä on Irma Leväsalmi ja Leila, Mäkikummun leskirouva, kylän viimeinen nainen ja emäntä, joka on talon isäntä on siviilissä Liisa Korhonen. Ujoja vanhojapoikia lähitaloista ovat Yrjö Haverinen eli Tauno, Karhulan vanhapoika sekä Tapio Pääkkönen, eli Mauri, Mörkölän vanhapoika. Tuula, myyjäneiti kylältä tunnetaan Maarit Kyllösenä ja Oiva, kaivonporari Pentti Lampisena. Ja vielä joukossa on kaksi tärkeää tilanteiden sotkijaa, Kalevin pikkupojat Matti ja Petri, eli Matti Tervo ja Petri Heikkinen. Tehosteista vastaavat Mikko Klemetti ja Tapio Pääkkönen.
Näytelmän tapahtumat tähän maailman aikaan tuntuvat liioitellun hupaisilta kaikessa takaisessa totuudessaan. On miesparoilla oltava naisia uupuvissa kylissä jonkin ajan kuluttua: tungokseen asti riittää yöllistä matkaajaa kunniallisten talojen ulkonurkissa. Sisänurkissa kaikuu milloin epäsopu, milloin pidätelty nauru, uhkaukset tai karkotushuudot! Vähäiset naiset kun vielä oppisivat Kusiaisvaaran leski-isännän sanoman: Ihmisen ei oo hyvä yksinään ketuloija. Leila ainakaan ei hevillä päätään käännä, on oikea kilpakalu tällä kylällä, ainoo ja viimenen. Muut ovat älynneet lähteä pois!
Huumorin avulla tuodaan myös todellisia, jo tänään elämää vaikeuttavia totuuksia esiin. Keskusteluissa sivutaan niin työttömyyttä kuin lainoitustakin.
Kylän viimeinen nainen esitetään vielä kahdeksan kertaa Kelolla, viimeinen esityskerta on sunnuntaina 24. heinäkuuta. Siihen mennessä voimistuvat varmasti nekin repliikit, jotka traktorin ääneltä ja tuulen huminalta jäivät kantaesityksessä kuulematta.