Putkinotko - kappale elämää

Lehti? 4.7.1982.

Kesäteatterissa
Putkinotko - kappale elämää
Joel Lehtosen samannimisen romaanin mukaan kirjoittanut ja sovittanut Urpo Lauri.\\ Ohjaus: Toivo Mikkola
Ensi-ilta Kuhmolaisteatterissa 4.7.1982

Mäkitupalainen Juutas Käkriäinen, Savon metsien karhu ja villimies, Putkinotkon poppa ja Jumala, joka harhautuu ja rappeutuu uudessa ajassa.

Putkinotko (1919-1920) siirtää Joel Lehtosen kerronnan pois eilisen todellisuudesta puolenkymmenen vuoden takaiseen rauhan aikaan. Näytelmän aineksina ovat puolentoista vuosikymmenen kokemukset ajalta, jolloin Aleksander Muhonen ja Lehtonen elivät ristiriitaisessa symbioosissa Putkinotkon tilalla.

Juutas Käkriäinen ei tietenkään ole Aleksander Muhosen valokuva, vaan Lehtosen kokemukset suodattuivat pitkän kirjallisen perinteen läpi.

Häntä kiinnosti Ilmari Kiannon metsien heimo, joka vihaa kuninkaita ja keisareita, kaikkea sitä ''mikä käskee ja pakottaa, komentaa ja kouristaa ja aina vain ottaa, mutta itse asiassa ei mitään anna tai jos antaa - antaa leivän asemasta kiven''.

Tämän heimon sielussa asuu Lehtosen mukaan vapauden rakkaus, ikuisen rauhan himo, koskemattomuuden avara kaipaus. Juutas Käkriäinen, karhumainen luonnonlapsi; hänen vaimonsa muistuttaa, kuten romaanissa sanotaan, ''kaunista intiaaninaista''.

Käkriäiset ovat vanhan savolaisen kaskeamiskulttuurin perillisiä, jotka ovat jääneet ilman omaa kulttuuriaan vieraan maailman keskelle; selvimmin tämä näkyy Juutaksen, ''Putkinotkon jumalan'', poppamiehen, tietäjän ja shamaanin roolissa, jolla ei ole enää merkitystä. Juutas on auttamatta myöhässä, ja ristiriita hänen ja hänen ympäristönsä välillä on - paitsi koominen - traaginen.

Juutas yrittää paeta modernia aikaa, mutta hänet pakotetaan siihen mukaan. Käytännöllinen vaimo sanoo hänelle, että viinankeitosta saisi ''rahaa enemmän kuin maajussin työllä'', ja kaupungista tullut Mauno Kypenäinen pakottaa hänet ryhtymään yritykseen. Kun luonnonlapsesta tulee kauppias ja tehtailija, hän joutuu lain tuolle puolen, sillä hän ei tajua vieraan maailman normeja. Käkriäisen sukukunta on tuomittu rappioon ja tuhoon.

Näytelmän toinen keskushenkilö on Aapeli Muttinen, Putkinotkon tilan omistaja. Muttinen on monella tapaa poikkeuksellinen porvari. Hänen seksuaalieettiset käsityksensä ovat vapaahenkisiä.

Keväällä 1913 Muttinen on eronnut edellisestä vaimostansa Fannystä. Jo vihillä hän oli aiheuttanut skandaalin luvatessaan julkisesti, kaiken varalta, antaa eron heti kun toinen tahtoo. Muttinen kannattaaa luonnonmukaisia vapaita suhteita. Fannyn sijasta Muttista palvelee Putkinotkossa vihkimätön vaimo Lyygia. Muttisen alustalaiset nimittelevät Lyygiaa leipäsudeksi, limppuhiireksi, mäkipeuraksi ja huoraksi.

Muttisen kesäonni tuntuu täydelliseltä, sillä hän saa Lyygialta mitä toivoo; taloudenhoidon ja ylöspidon, maaseudun herkkuja isoon vatsaansa, alistuvaa, avoisaa rakkautta ja eroottista onnea. Mutta yksi särö herran ja orjattaren suhteessa on: Muttinen ei halua tehdä Lyygialle lasta, jota tämä toivoisi. Muttinen ei tahdo lapsia, koska lapset tuovat köyhyyttä.

Tervetuloa Putkinotkoon

Ohjaaja Toivo Mikkola

Avaa juttu erillisessä ikkunassa.