Tällä sivulla on lehtijuttuja Kuhmon näytelmäkerhosta vuosilta 1953-1959.
Sivu toimii, kuten pääsivu.
Jo kaksi kertaa tänä kesänä on Kuhmolaisteatteri naurattanut ihmisiä Putkinotko-remuilullaan. Naurunaiheiden ja härskin huumorin seasta löytyy Putkinotkossa myös kyynelhelmiä: tragiikka ja komiikka liikkuvat Joel Lehtosen luomassa Putkinotkossa käsi kädessä.
Komiikkaa näytelmästä ei ole vaikea etsiä. Rehevät kansan ihmiset ja heidän savolais-kainuulaiset sutkauttelunsa ovat hauskaa nähtävää ja kuultavaa. Kuhmolainen yleisö näyttää oppineen odottamaan juuri sellaista hauskuutta teatteriltaan.
Putkinotkon murheelliset sävyt ovat pinnan alla, mutta ajoittain katsoja voi aavistaa niiden olemassaolon. Yksi selvimmistä tragedia-aiheista on Rosiinan murhe lisäytyvästä lapsilaumasta ja uuden lapsen odotuksesta samalla kun Lyygia murehtii lapsettomuuttaan. Voimakkaasti tragedia tulee esille lvasta silloin, kun Rosiina-äiti saa kuulla tyttärensä odottavan aviotonta lasta. Suru purkautuu Rosiinasta vaikerteluna ja Saarasta itkun sekaisena äidin syyttelynä.
Muutaman kerran onnistuvat kuhmolaisetkin raapaisemaan pintanauruja syvemmältä. Rosiinaa, Juutaksen vaimoa esittävä Mirja Saari on siinä mielessä esityksen tähti. Hänen tunnelmanluontikykynsä yltää pitkälle muiden edelle. Välillä hän on räyhäävä mökinakka, välillä hyökkäävä ja pentujaan puolustava naarastiikeri, ja lopulta hänestä löytyy syvästi tunteva lastensa emo. Mirja Saari heittäytyy roolinsa tunnetiloihin sellaisella voimalla, että hän pystyy hetkessä muuttamaan esityksen tunnelman riehakkaasta haikeaksi, jopa surulliseksi.
Kuhmolaisteatterin Putkinotkon muita vahvoja osasuorituksia ovat Aune Pulkkisen Maunon Pertta, rääväsuinen akka, sekä Juutas Käkriäistä esittävä Kauko Huusko. Molemmat ovat saaneet näyteltäväkseen itselleen sopivat roolit. Kauko Huuskon Juutas oli tosin paikoitellen hieman liiankin nukahtaneen ja innottoman tuntuinen. Esimerkiksi hänen raivonpuuskassaan ensimmäisen näytöksen loppupuolella ei ollut sitä raivoa, mitä siltä olisi odottanut.
Putkinotkon lasten roolien esittäjissä oli muutamia mukavia suorituksia. Malakiaksen vaikean roolin vei läpi Veikko Huotari. Myös Mirva Komulainen selviytyi hyvin Sanukan tehtävässä.
Kuhmolaisten Putkinotko etenee paljolti juuri osasuoritusten voimalla. Näytelmän kokonaisuus oli ainakin vielä toisessa esityksessä löyhänlainen ja epätasainen. Välillä näyttelijäjoukko tuntui innostuvan asiaan, mutta toisinaan tunnelma pääsi hieman väljähtymään. Osittain tähän saattaa olla syynä vaikea teksti, joka vaihtelee hyvin jyrkästi toimintatilanteista toimettomiin hetkiin. Reuhaamisen ja laiskan vetelehdinnän rajan ylittäminen luontevasti voi olla hyvin vaikea tehtävä.
Joka tapauksessa Kuhmolaisteatteri on jälleen kerran tehnyt katsottavaa teatteria, josta löytää paljon kiitettävää. Lavastusta ja puvustusta on harkittu huolella, ja tällä kertaa myös musiikki ja tekniikka pelasivat hyvin yhdessä näytelmän kanssa.
Joel Lehtosen kirjoittaman Putkinotkon on ohjannut Toivo Mikkola. Musiikista ja äänitehosteista vastasivat Veikko Klemetti ja Kari Pulkkinen. Näytelmää esitetään Kuhmon Multikankaalla vielä kahdeksan kertaa. Viimeinen esitys on 25.7. (rlr)
Voit hakea kirjoittamalla avainsanoja ja painamalla Enteriä.