Tällä sivulla on lehtijuttuja Kuhmon näytelmäkerhosta vuosilta 1953-1959.
Sivu toimii, kuten pääsivu.
Kuhmolaisteatterin Putkinotko sai viimeisen esityksensä sunnuntaina, jolloin kirjattiin myös tämän kesän yleisöennätys. Yleisöä oli päivänäytöksessä yli seitsemänsataa.
Tänä kesänä saavutettiin myös neljän tuhannen raja, sillä katsojia Putkinotkolla oli kaiken kaikkiaan 4351.
Erityistä kiitosta saivat pääosien esittäjistä Mirja Saari Rosinana ja Aune Pulkkinen Maunon Berttana.
Tämän kesän näytelmäksi oli Kuhmolaisteatterissa valittu Joel Lehtosen Putkinotko. Toivo Mikkolan ohjaama näytelmä saavutti yleisön suosion ja katsojia oli yli neljä tuhatta.
Katsojamäärä oli suurempi kuin viime kesänä, jolloin Pertti Hakalan ohjaama Vetelys keräsi 3500 katsojaa.
Tämän kesän yleisöennätys tuli viimeisen esityspäivän päivänäytöksessä, jolloin katsojia oli yli seitsemänsataa.
Kuhmolaisteatterin näytelmä sai ainakin ilmojen herran puolelleen, sillä ainoastaan parina kertana pudotteli taivas pisaroitaan.
Ilolla saattoi tänä kesänä nähdä, että mukaan oli saatu uuttakin näyttelijäjoukkoa. Mirja Saari Käkriäisen Rosinana ylti sellaiseen näyttelijäsuoritukseen, ettei moista liene aiemmin nähty.
Rooli vaati esittäjältään kipakkuutta, raivokkuutta, mutta samalla ymmärtäväistä ja rakastavaista huolenpitoa lapsista ja Käkriäisestä. Roolissa oli myös aimo annos oveluutta, joka paljastui viinankeittoaikeissa.
Rosinan rooli istui Mirja Saarelle kuin nakutettu. Myös Maunon Bertta eli Aune Pulkkinen oli hyväntahtoisena ja iloisena sekä vaativana ja tarkkana muorina mitä mainioin.
- Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa raikui ja yleisöllä oli hauskaa.
Kauko Huusko tuttuna näyttelijäkonkarina sopi ulkoisesti rooliinsa Juutas Käkriäisenä. Repliikit eivät kuitenkaan raikuneet sellaisella voimakkuudella kuin olisi odottanut. Joissakin paikoin koko näytelmä polki paikoillaan ja siihen olisi odottanut enemmän vauhtia. Muun muassa Maunon ja Juudaksen kinastelu ryhtymisestä viinankeittoon kaipasi enemmän liikettä ja todentuntuisuutta.
Tänä kesänä oli Putkinotkossa mukana myös innokkaita lapsia, jotka selviytyivät hyvin ensimmäisistä rooleistaan. Muun muassa Sanukka eli Mirva Komulainen oli sopiva pikkuinen tyttö, jolla oli rohkeutta huudella jopa Maunon Bertalle hävyttömyyksiä.
Myös Saara keikuttelevine lanteineen ja humalatiloineen antoi useimmille yleisöille makoisat naurut.
Aapeli Muttisen ja hänen vaimonsa sekä mummon rooleissa olisi kaivannut enemmän persoonallisuutta, roolit jäivät tunteitta. Veikko Huotari Malakkona oli paikka paikoin todella rooliinsa sisäistynyt, mutta pitkät repliikit sortavalla kielellä esitettyinä eivät tahtoneet kuulua tarpeeksi selvästi.
Putkinotko sopi mainiosti Multikankaan maisemiin. Puvustusta oli ajateltu huolella.
Kuitenkin näyttäisi siltä, että Putkinotkostakin olisi saatu vielä enemmän irti, jos olisi paneuduttu yksittäisiin roolisuorituksiin. Tarkoituksena ei tietenkään ollut luoda ammattimaista teatteria, mutta harrastajavoimin olisi mahdollisuus edistyä ja siten antaa esimerkiksi asianharrastajille enemmän kipinää tekemiseensä. Yleisesti näytelmä herätti monissa katsojissa kysymyksen, miksi tänä kesänä turvauduttiin niin kuluneisiin ihmisten huvittamiskeinoihin, että yleisölle tarjottiin roppakaupalla kirosanoja ja huusissa istumista. Kesäksi aina kaivataan kevyttä ja huvittavaa -- löytyisikö kuhmolaisille suomalaisesta teatterikulttuurista jotain sellaista komediapitoista, joka ei sortuisi vanhojen naurattamiskonstien käyttöön.
Voit hakea kirjoittamalla avainsanoja ja painamalla Enteriä.